sijaintimääritysmenetelmiä

Sijaintimääritysmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja teknologioihin, joita käytetään kohteen maantieteellisen sijainnin määrittämiseen. Nämä menetelmät vaihtelevat suuresti tarkkuudeltaan, laajuudeltaan ja kustannuksiltaan.

Yksi yleisimmistä sijaintimääritysjärjestelmistä on Global Positioning System (GPS). GPS perustuu satelliittien muodostamaan verkostoon, joka lähettää signaaleja. Vastaanotin maan pinnalla mittaa näiden signaalien saapumisaikaa useista satelliiteista ja laskee sen perusteella tarkan sijaintinsa. GPS on laajasti käytössä navigoinnissa, seurannassa ja kartoituksessa.

Muita menetelmiä ovat muun muassa mobiiliverkkopohjainen paikannus, joka hyödyntää matkapuhelinverkkojen tukiasemia sijainnin arvioimiseksi. Tämä menetelmä on usein vähemmän tarkka kuin GPS, mutta se toimii myös sisätiloissa ja alueilla, joilla GPS-signaali on heikko. Wi-Fi-pohjainen paikannus käyttää tunnettuja Wi-Fi-tukiasemien sijainteja määrittämään laitteen sijainnin, erityisesti sisätiloissa.

Lisäksi on olemassa erilaisia inertiaalipohjaisia navigointijärjestelmiä (INS), jotka käyttävät kiihtyvyysantureita ja gyroskooppeja liikkeen ja sijainnin seurantaan. Nämä menetelmät voivat olla erittäin tarkkoja lyhyillä aikaväleillä, mutta ne kärsivät kumulatiivisesta virheestä ajan myötä ja vaativat usein yhdistämistä muihin paikannusmenetelmiin. Eri menetelmien yhdistelmät, joita kutsutaan usein sensorifuusioksi, parantavat sijainnin määrityksen tarkkuutta ja luotettavuutta monenlaisissa sovelluksissa.