siirtymäkäyttäytyminen

Siirtymäkäyttäytyminen viittaa ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen reaktioon tilanteisiin, joissa henkilö joutuu uuteen ympäristöön, rooliin tai elämäntilanteeseen. Se on luonnollinen osa sopeutumisprosessia ja voi ilmetä esimerkiksi uuden työn, koulun, kotikaupungin vaihdon tai perhetilanteen muutoksen yhteydessä. Siirtymäkäyttäytyminen ei ole sairaus, vaan normaalia reaktiota muutokseen, joka voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin riippuen yksilön ja tilanteen monimutkaisuudesta.

Siirtymäkäyttäytymisen vaiheet voidaan yleensä jakaa kolmeen päävaiheeseen: shokki- tai kiinnijäämisvaiheeseen, vastarinta- tai tunnevaiheeseen ja sopeutumisvaiheeseen. Aluksi henkilö voi tuntea hämmästystä, epävarmuutta tai jopa fyysisiä oireita, kuten väsymystä tai unihäiriöitä. Vastarinta- tai tunnevaiheessa voi ilmetä epätoivoa, ärsyyntymistä tai masentuneisuutta, kun uuteen tilanteeseen sopeutuminen vaikeutuu. Lopulta sopeutumisvaiheessa henkilö alkaa löytää uusia tapoja selviytyä ja hyödyntää uutta ympäristöään.

Siirtymäkäyttäytymistä voi helpottaa avulla ja ymmärryksellä. Tukiperheen, ystävien tai ammattilaisten, kuten psykologien, tuella henkilö voi käsitellä tunteitaan ja oppia uusia taitoja. Itseohjautuvien menetelmien, kuten päiväkirjanpitoa, rentoutumistekniikoita tai uusien harrastusten aloittamista, avulla voi myös vähentää siirtymästressiä. Joissakin tapauksissa siirtymäkäyttäytyminen voi kuitenkin vaikeutua, jos henkilö kokee muutoksen liian suuren tai saa vähän tukea. Tällöin ammattilaisen apu voi olla tarpeen.