siirtovaikeudet

Siirtovaikeudet ovat kyvyttömyyden tai vaikeuden tunnusmerkki, joka haittaa henkilön turvallista siirtämistä yhdeltä pinnalta toiselle tai itsenäistä siirtymää. Niihin kuuluvat tyypillisesti siirtymät vuoteelta tuolille, tuolilta WC-tilaan, sängystä pyörätuoliin sekä vastaavat vuorovaikutukset sija- ja hoitosuhteissa. Siirtovaikeudet voivat koskea sekä potilasta itsessään että hoitajaa, joka siirtää potilasta.

Syyt siirtovaikeuksiin ovat moninaiset. Fyysiset tekijät voivat olla lihasvoiman heikkous, niveljäykkyys, kipu, liikkeen rajoitukset tai tasapainohäiriöt. Myös väsymys, vastaavat sairaudet ja krooniset kiputilat voivat heikentää siirtymistä. Kognitiiviset ja kommunikatiiviset tekijät, kuten hahmottamisen vaikeudet tai kommunikointivaikeudet, voivat lisätä turvallisuusriskejä siirroissa. Siirtovaikeudet voivat olla tilapäisiä (esimerkiksi leikkausten tai akuutin sairauden jälkeinen) tai pitkäkestoisia (esimerkiksi neurodegeneratiiviset taudit, aivoverenkiertohäiriöt tai selkäydinjärisot).

Vaikutukset ja konteksti: Siirtovaikeudet vaikuttavat usein päivittäisiin toimintoihin ja tarvitsevat sekä potilaan että hoitohenkilökunnan turvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Riskinä on kaatumiset, kudosvammat ja riippuvuuden lisääntyminen. Arviointi perustuu ammattilaisen havainnointiin sekä mahdollisesti standardoituihin mittareihin, kuten toiminnallisen Independence-asteen arviointi.

Hoito ja tukitoimet sisältävät käytännön siirtotekniikat ja apuvälineet. Käytetään esimerkiksi siirtovyötä, liukuarkkua, siirtosivu- tai siirtotauluja sekä nostortoqia. Ympäristön mukauttaminen ja saatavien apuvälineiden varmistaminen helpottaa siirtoja. Henkilöstön koulutus, turvalliset siirtosarjat sekä potilaan ja omaisten ohjaus ovat keskeisiä. Huomiota kiinnitetään myös yksilölliseen suunnitteluun, arvojen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen sekä potilaan turvallisuuden priorisointiin.