siirtoelimet

Siirtoelimet ovat elimet ja kudokset, jotka siirretään luovuttajalta vastaanottajalle vakavan elintoimintojen vajauksen estämiseksi tai korjaamiseksi. Yleisimmät siirtoelimet ovat munuainen, maksa, sydän ja keuhkot; harvinaisemmin siirretään haima tai suolisto. Lisäksi käytetään kudoksia ja soluja, kuten sarveiskalvoa, luukudosta tai ihoa, kun ne auttavat paranemista tai elintoimintojen palauttamista.

Luovuttajia voivat olla sekä kuolleita että elossa olevia. Kuolleista luovuttajista peräisin olevat siirtoelimet valvotaan huolellisesti ja niille suoritetaan asianmukaiset terveys- ja veritestit hylkimisriskin minimointiin. Eläviltä luovuttajilta voidaan siirtää esimerkiksi munuainen tai maksasta osia, mutta tällainen prosessi edellyttää kattavaa lääketieteellistä arviointia sekä lahjoittajan ja vastaanottajan suostumusta.

Siirtoelinten jakaminen tapahtuu valtakunnallisissa tai alueellisissa järjestelmissä, joilla pyritään maksimoimaan tarvetta vastaava saatavuus. Valintaperusteisiin kuuluvat potilaan vakavuus, elimen soveltuvuus vastaanottajalle sekä sovellettavat kansalliset ohjeet. Ennen leikkausta elimet säilytetään erityisillä säilytys- ja kuljetusmenetelmillä, jotta ne kestävät siirtoon tarkoitetun ajan. Leikkaus toteutetaan erikoissairaalassa, ja potilaalle määrätään pitkäaikainen immunosuppressio sekä säännöllinen seuranta hylkimisreaktion ehkäisemiseksi.

Siirtoelinten odotettavissa olevat vaikutukset voivat olla merkittäviä: elämänlaadun ja eliniän paranemista sekä palautumista, mutta niihin liittyy riskejä kuten hylkimisreaktio, infektio ja pitkäaikainen lääkehoito. Eettisesti ja oikeudellisesti korostetaan vapaaehtoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja luovuttajien oikeuksien suojaa sekä prosessin läpinäkyvyyttä. Kansalliset järjestöt koordinoivat saatavuuden, tiedonannon ja luovutusten hallinnan.

---