signeerauksen

Signeerauksen käsite viittaa allekirjoittamisen toimintaan ja siihen, millaisia merkintöjä siitä syntyy, kuten allekirjoitus tai toinen todentava tunnistusmenetelmä. Signeeraus voi olla manuaalinen, kun asiakirja allekirjoitetaan käsin, tai sähköinen, jolloin allekirjoitus tehdään digitaalisesti. Signeeraus antaa ilmentymän sitoutumisesta ja todentaa dokumentin laatijan tahtoa sekä asiakirjan eheyttä.

Signeeraus voidaan luokitella sekä perinteisiin että sähköisiin allekirjoituksiin. EU:n eIDAS-asetus määrittelee kolmen tason sähköisiä allekirjoituksia: yksinkertainen (SES), edistynyt (AES) ja laadukkaasti todistettu (QES). Laadukas sähköinen allekirjoitus käyttää varmennettua sähköistä todistusta ja turvallista allekirjoitusmenetelmää, ja sen katsotaan samanarvoiseksi kuin allekirjoitus käsin EU-maissa. Edistyneen oikeudellinen aseman saavuttaminen edellyttää allekirjoittajan identiteetin varmistamista ja allekirjoituksen sekä asian sisällön eheyden suojaamista. Yksinkertainen allekirjoitus tarjoaa perusvarmistelun eikä välttämättä täytä kaikissa tilanteissa lain takaamaa sitovuutta kaikissa jäsenmaissa.

Signeeraus on keskeinen osa oikeudellisesti sitovien asiakirjojen käyttämistä, kuten sopimuksissa, viranomaisilmoituksissa ja kaupankäynnissä. Turvallisuus, todettavuus ja säilytys ovat keskeisiä tekijöitä signeerauksen pysyvyyden ja oikeusvaikutusten kannalta. Sähköiset allekirjoitukset yleistyvät sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, mikä nopeuttaa prosesseja ja mahdollistaa paremman jäljitettävyyden.