allekirjoittamisen

Allekirjoittamisen käsite viittaa toimintaan, jossa yksilö vahvistaa sitoutuvansa asiakirjassa oleviin ehtoihin omalla allekirjoituksellaan. Tämä toiminta on keskeinen osa monia oikeudellisia prosesseja sekä yksityisissä että julkisissa yhteyksissä. Sanaa käytetään sekä nimikirjoituksena paperimuodossa että laajasti myös digitaalisten asiakirjojen yhteydessä. Allekirjoittamisen muodostuminen ja muodolliset tekijät voivat vaihdella maakohtaisesti, mutta sen perimmäinen tarkoitus on osoittaa allekirjoittajan tunnistus ja tahdonilmaisu.

Perinteisessä paperimuodossa allekirjoitus tehdään käsin asiakirjan loppuun tai erilliseen tilaan. Siihen liitetään yleisesti nimi, paikka ja päivämäärä, joskus titteli tai asema ja allekirjoitusmerkki. Monissa tilanteissa allekirjoitettua asiakirjaa tarvitaan todisteena sitovuudesta, todenteosta tai oikeustoimien aloittamisesta.

Sähköinen allekirjoittaminen on yleistynyt ja on EU:n eIDAS-säännösten puitteissa tunnustettu eritasoisia allekirjoitustapoja: tavallinen sähköinen allekirjoitus, kehittynyt sähköinen allekirjoitus sekä laadukas sähköinen allekirjoitus (qualified electronic signature). Sähköinen allekirjoitus voi perustua salaukseen, kryptografisiin varmenteisiin ja käyttäjän identiteetin varmistamiseen. Usein se voi korvata paperin allekirjoituksen oikeudellisissa asioissa, kun vaaditaan auktoriteetin tai todistettavuuden tasoa.

Allekirjoittamiseen liittyy myös turva- ja oikeudelliset näkökulmat: allekirjoituksen voimassaolo voi riippua oikeudellisesta kontekstista, todistamisesta, mahdollisesta vastustamisesta sekä siitä, onko tunnistus ja asiakirjan eheys varmistettu. Joissain tapauksissa tarvitaan notaarin tai viranomaisen vahvistusta, erityisesti kiinteistö- tai viranomaisasiakirjoissa.