sienitartuntojen

Sienitartunnat ovat sienien aiheuttamia infektioita, jotka voivat vaikuttaa ihoon ja limakalvoihin sekä harvemmin syvempiin kudoksiin ja elimiin. Yleisimmät pinnalliset infektiot koskevat ihoa, hiuksia ja kynsiä, mutta sieni-infektiot voivat myös vaikuttaa suun, emättimen ja ruoansulatuskanavan limakalvoihin. Raristi, immuunipuutteiset henkilöt sekä pitkäaikaiset sairaudet lisäävät vakavien tai syvempien sienitartuntojen riskiä.

Pinnalliset sienitartunnat jaotellaan usein ihon- ja limakalvotartuntoihin sekä kynsi- ja hiustartuntoihin. Dermatofytoosit (esimerkiksi jalat- tai vartalokon) ovat yleisiä ja aiheuttavat kutinaa, punoitusta, hilseilyä sekä ihon vaurioita. Kandidiaasit voivat ilmetä suussa, emättimessä tai ihon tai kynsien tulehduksina. Syvemmät ja harvinaisemmat sieninfektiot voivat kohdentua keuhkoihin, aivotulehduksiin tai verenkiertoon, ja ne ovat yleisempiä immuunipuutteisilla tai vakavien sairauksien kanssa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, mikroskopiaan ja viljelytutkimuksiin sekä tarvittaessa PCR- tai kuvantamistutkimuksiin. Hoito vaihtelee tartunnan muodosta riippuen: pinnallisia infektiota hoidetaan usein paikallisesti (kaksi- tai useampia viikkoja) antennaa paikallisilla sienilääkkeillä, kuten terbinafiinilla tai klotrimatsolilla. Vakavammissa tai kynsien, suun ja emättimen infektioissa sekä systeemisissä infektioissa käytetään suun tai laskimoon annettavia sienilääkkeitä (esim. fluconatsoli, itrakonatsoli, ketokonatsoli). Hoidon kesto sekä mahdolliset uusiutumisriskit riippuvat infektion sijainnista ja potilaan terveydentilasta.

Ehkäisy perustuu kuivaan, puhtaaseen ihonhoitoon, kainalo- ja jalkapesujen väliseen ilmavuuteen sekä tartuntojen välttämiseen esimerkiksi, jos on ollut kosketusta tartunnan saan kanssa eläimiin tai toisiin ihmisiin. Sienitartuntien seurannassa suositellaan tarpeen mukaan lääkärin arviointia, erityisesti immuunipuutteisilla tai pitkäaikaissairailla.