siementömyyden

Siementömyyden on tila, jossa yksilöä tai sen hedelmää koskeva lisääntyminen tapahtuu ilman toimivia siemeniä tai siemenet ovat ei-toimivia. Termiä käytetään sekä luonnossa että viljelyssä, ja se voi viitata kasveihin, eläimiin tai niiden risteytymiin. Erityisesti viljelykasvien yhteydessä siementömyys tarkoittaa usein seikkaa, jonka vuoksi hedelmät ovat kaupallisesti arvostettuja: siemenettömyys parantaa syöntikokemusta ja helpottaa tuotetta.

Kasveilla siementömyys johtuu useista mekanismeista. Triploidi tai moninkertainen kromosomisto voi estää meioosin ja siementen muodostumisen. Cytoplasmic male sterility voi estää siementen kehittymisen ilman risteytymistä. Parthenocarpy tarkoittaa hedelmäkasvua ilman hedelmöittymistä, jolloin siemeniä ei synny. Joissakin lajeissa siementömyys seuraa myös apomixiä, jossa siemenet syntyvät ilman siittiösolun hedelmöitystä. Näiden mekanismien yhteisvaikutuksesta syntyy usein hedelmiä, joissa siemenet ovat vähäisiä tai täysin poissa.

Maailmanlaajuisesti siementömyys on kaupallisesti tärkeää erityisesti hedelmä- ja marjakulttuureissa. Esimerkkejä ovat viiniköynnökset ja rypäleet, banaanit, appelsiinit ja useat sitrushedelmät sekä joitakin banaanilajikkeita. Siementömyys vaikuttaa viljelyyn siten, että kasvit voidaan levittää vegetatiivisesti, ja se asettaa haasteita risteyttämälle vastuullisia lajikkeita, jolloin nykyaikaiset viljely- ja geeniteknologiset menetelmät ovat keskeisiä.

Eläinmaailmassa siementömyydellä tarkoitetaan usein juridista tai biologista steriliteettia, joka voi ilmetä synnynnäisenä tai myöhemmin hankittuna tilana. Steriliteetti on osa monien populaatioiden hallintaa ja tutkimusta, sekä eräissä tilanteissa käytetty teknisiä ratkaisuja esimerkiksi tuholaisten hallinnassa.

Siementömyydellä on sekä biologisia mekanismeja että taloudellista merkitystä, ja sen tutkimus kattaa genetiikan, kasvinjalostuksen ja luontaisen lisääntymisen kentät.