sidekalvojen

Sidekalvot ovat ohuita kaksikerroksisia kalvoja, jotka peittävät kehon onteloita ja niiden sisäpuolella sijaitsevia elimiä. Ne muodostavat seroosikalvoston, joka erittää pienimäärän seroosista nestettä. Tämä neste vähentää kitkaa elimien liikkuessa toistensa suhteen, mikä mahdollistaa sujuvan toiminnan ja liikkeen.

Rakenne ja sijainti: jokaisessa ontelossa on parietaalinen kerros, joka linjaa ontelon sisäseiniä, sekä viskeraalinen kerros, joka kiinnittyy elimen pintaan. Näiden kerrosten välillä on pienikokoinen tilavuus, jossa esiintyy seroosista nestettä. Sidekalvot koostuvat mesoteliumiksi kutsutusta yksittäiskerroksisesta epiteelistä ja tukikudoksesta, ja niiden läpi kulkee verisuonia sekä imusuonia.

Esimerkit: suurimmat sidekalvot ovat pleura keuhkojen ympärillä, perikardium sydämen ympärillä ja peritoneum vatsaontelon sekä sen elimien ympärillä. Peritoneumi muodostaa myös mesentereita, epiploottia ja muita rakenteita, joiden kautta suolisto ja kiinnittyneet elimet voivat liikkua vapaasti.

Toiminta ja hyvinvointi: sidekalvot suojaavat elimiä liikuttamalla nestettä, joka vähentää kitkaa hengityksen, sydämen sykkeen sekä ruoansulatuksen aikana tapahtuvien liikkeiden aikana. Ne toimivat barjaareina, osallistuvat immuunivasteisiin ja voivat reagoida tulehduksellisesti.

Kliininen näkökulma: nesteen kertymä sidekalvojen tilaan voi johtaa effuusioihin, kuten hydrothorax tai ascites, sekä tulehduksiin kuten pleurittiin tai peritonitiin. Pitkäaikaiset tulehdukselliset tilat voivat aiheuttaa adhesioita, jotka rajoittavat liikkeitä ja aiheuttavat kipua.

Kehitys: sidekalvot ovat peräisin mesodermistä ja muodostavat kehon sisätilojen ympärille kehittyvän mesoteliumi-kalvoston. Ne ovat olennaisia sekä anatomian että fysiologian kannalta, etenkin sisäonteloiden sisäisen kitkattoman liikkeen turvaamiseksi.