shuntauksista

Shuntauksista on käytetty termi yleisesti monilla aloilla kuvaamaan prosessia, jossa virta, neste tai liikenne ohjataan pois päävirrasta toiseen polkuun, usein matalamman vastuksen kautta. Käsite tiivistää idean ohitus- tai jakamistoiminnasta sekä suunnitellusta siirrosta.

Sähkötekniikassa shuntauksilla tarkoitetaan rinnakkaisjohtoja tai matalan resistanssin polkuja, joihin osa virrasta ohjautuu kuorman ohi. Yleisin esimerkki on shunt-resistori, jonka pienellä vastuksella mitataan suuria virtoja pienellä jännitteellä. Shuntauksia käytetään nyky jännitteen ja virran mittauksessa sekä suojauksessa ja säätötoiminnoissa.

Lääketieteessä shuntauksella tarkoitetaan kirurgisesti asennettua putkea, joka ohjaa nesteen tai veren virtausta tavoitekohtaan, jolloin paineexpansio tai kertymä vähenee. Esimerkkejä ovat ventriculoperitoneaalinen (VP) shunt aivo-selkäydinnesteen paineen hallintaan sekä arteriovenoosiset ja portosystemiset shuntit, joita käytetään eri patologioiden hallinnassa. Shuntin tarkoituksena on palauttaa normaalit virtaus- tai paineolosuhteet. Riskeihin kuuluvat infektio, tukos, vuoto ja laitevika.

Liikenteessä ja infrastruktuurissa shuntauksella tarkoitetaan usein junien ja vaunujen siirtelyä sekä raiteiden välillä tapahtuvaa uudelleenjärjestelyä, jotta liikenne ja varastonhallinta voidaan optimoida. Samoin joissain infrastruktuurisovelluksissa shuntaus viittaa neste- tai kaasuvirtauksen uudelleenohjaukseen järjestelmän sisällä.

Kontekstista riippuen shuntauksista puhutaan eri standardien ja käytäntöjen puitteissa, mutta yhteinen teema on ohitus- tai siirtopäivä, jolla hallitaan virtoja, paineita tai liikennettä.