seroosakalvosta

Seroosakalvo on kaksikerroksinen kalvo, joka peittää kehon onteloiden sisäpintoja sekä elinten pinnat. Kalvo koostuu mesotelioepiteelistä ja sen alapuolisesta sidekudoksesta. Seroosakalvo jaetaan parietaaliseen kalvoon, joka peittää ontelon seinät, ja viskeraaliseen kalvoon, joka peittää elimet. Näiden välissä on ohut tila, seroosi ontelo, joka sisältää seroosista nestettä. Tämä neste mahdollistaa kehon sisäisten elinten liukumisen toistensa suhteen.

Seroosakalvot muodostavat kolme pääryhmää: pleuraa keuhkojen ympäröivä pleura, perikardiaa sydämen ympäröivä perikardium sekä peritoneumia vatsaontelon sisäpinnoilla. Peritoneum muodostaa lisäksi mesenteriä, omentumia ja muita peittäviä kalvoja, jotka auttavat elinten (kuten suoliston) kiinnittymistä ja verenkierroksen sekä imunesteiden kulkua ylläpitäviä rakenteita.

Toiminta perustuu seroosien nesteiden eritykseen, joka vähentää kitkaa elimien liikkuessa esimerkiksi hengittäessä, liikuttaessa ja ruoansulatuksessa. Seroosakalvot osallistuvat myös nesteen tasapainon säätelyyn ja voivat reagoida tulehduksellisesti taustoistansa tapahtuvissa sairauksissa.

Kliinisesti seroosakalvot voivat tulehtua (serosiitti) tai kehittää neste- eli effuusiota esimerkiksi pleurassa, perikardissa tai peritoneumissa (ascites). Seroosakalvojen tilavuus ja integriteetti voivat heikentyä vammojen, infektioiden, syövän tai autoimmuunisairauksien yhteydessä.

Yleisimmät esimerkit ovat pleura, perikardium ja peritoneum, joiden koostumus ja toiminta ovat olennaisia kehon liikkeen sujuvuuden ja sisäelinten suojan kannalta.

---