Seroosakalvojen

Seroosakalvot ovat ohuita, kaksikerroksisia kalvoja, jotka peittävät suljetut kehonontelon tilat ja elimet. Ne koostuvat mesoteelista, yksikerroksisesta levyepiteelistä, sekä sitä tukeaineesta sidekudoksesta. Mesoteeli erittää seroosaa nestettä, jonka tehtävä on vähentää kitkaa kahden kalvon pinnan liikkuessa toistensa kanssa.

Seroosakalvoilla on kolme päätyyppiä: pleura keuhkojen ympärillä, perikardium sydämen ympärillä ja peritoneum vatsanontelon sekä sen elinten ympärillä. Jokaisessa kalvossa on viseraalinen kerros, joka peittää elimen, sekä parietaali kerros, joka linjaa onteloa. Näiden kalvojen väliin muodostuu seroosainen tila, kuten pleuraontelo, perikardiaalinen tila ja peritoneaalitila.

Rakenne ja toiminta: serosakalvot muodostavat viseraalisen ja parietaali Kerroksen välisen tilan, jota ns. seroosavesi, seroosainen neste, η käytävän liikkuminen vähentää kitkaa. Neste syntyy verisuonien ja mesoteelin kautta, ja sitä normalisti on vain vähän; tasapainoa säätelevät verenpaine ja kolloidiosmoosi.

Kliinisesti serosakalvoilla on merkittäviä rooleja: infektio (serosiitti), nesteen kerääntyminen (hydrothorax, ascites), sekä elimistön vaurioituminen. Peritoneaali on lisäksi käytössä peritoneaali dialyysissä. Maligniteeteista tunnetuin on mesotelioma, joka liittyy usein asbestin altistukseen. Embryologisesti serosakalvot ovat mesodermistä peräisin.