perikardiaalinen

Perikardiaalinen on adjektiivi, joka kuvaa perikardiin liittyvää rakennetta, tilaa tai sairautta. Perikardium on sydämen ympäröivä kaksikerroksinen kalvo, jonka sisä- ja ulkopinnoilla on seroosinen kerros. Seroosinen perikardium ja sen välissä oleva tilavuus muodostavat perikardiaalisen tilan, jossa on pieni neste. Perikardium tukee sydäntä, vähentää kitkaa sydämen supistuessa ja rajoittaa liiallista venymistä sekä sydämen liikkumista mediastinumin alueella.

Perikardiaalinen sairaus voi olla akuutti tai krooninen. Akutissa perikarditis johtuu usein infektiosta, autoimmuunisesta prosessista, sydäninfarktista seuraavista muutoksista, uremiasta, sädehoidosta tai lääkkeistä. Perikardiaalinen effuusio tarkoittaa nestettä perikardiaaliseen tilaan, mikä voi olla pieni tai suuri; suuria määriä voi aiheuttaa paineen nousua ja tamponadia. Krooninen constriktiivinen perikarditis johtaa perikardiaalisen kalkkeutumisen ja arpeutumisen, mikä heikentää diastolista täyttymistä.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin sekä kliinisiin löydöksiin ja kuvantamiseen. Tärkeimpiä tutkimuksia ovat elektrokardiografia (levyiset ST-rottelut ja PR-alennukset), transtoraalinen tai transesofageaalinen echokardiografia sekä tarpeen mukaan röntgenkuvaus, MRI tai CT. Veriarvot voivat osoittaa tulehduksellista aktiivisuutta.

Hoito riippuu syystä ja vakavuudesta. Perikarditis hoidetaan usein tulehduskipulääkkeillä ja kolkisiinilla; joissain tapauksissa käytetään kortikosteroideja. Perikardiaalisen effuusion hoidossa nesteen poistaminen voi olla tarpeen; tamponaadissa hoito on hätätilanne. Kroonisessa konstrictiivisessa perikarditis tapauksessa voidaan tarvita kirurginen perikardiektomia.

Ennuste riippuu taustalla olevasta syystä ja tilan vakavuudesta; monet akuutit perikardialita ovat hoidettavissa, mutta jotkut tilat voivat aiheuttaa pitkäaikaisia seuraamuksia.