selkäydintulehduksille

Selkäydintulehdus viittaa erilaisiin tulehduksellisiin tiloihin, jotka vaikuttavat selkäytimeen. Nämä tilat voivat johtua useista eri syistä, mukaan lukien infektiot, autoimmuunisairaudet ja muut tulehdukselliset prosessit. Tulehdus selkäytimessä voi aiheuttaa vakavia neurologisia oireita, riippuen tulehduksen sijainnista ja laajuudesta.

Yleisimpiä selkäydintulehdusten syitä ovat infektiot, kuten bakteeri- tai virusinfektiot. Myelitis on termi, jota käytetään yleisesti selkäytimen tulehduksesta, ja se voi liittyä esimerkiksi polion kaltaisiin viruksiin tai harvinaisempiin bakteeritauteihin. Autoimmuunihäiriöt, joissa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää selkäydintä vastaan, ovat myös merkittävä syy. Esimerkkejä tällaisista tiloista ovat multippeliskleroosi (MS-tauti) ja akuutti disseminoitunut enkefalomyeliitti (ADEM).

Oireet voivat vaihdella suuresti, mutta tyypillisesti ne ilmenevät nopeasti ja voivat sisältää raajojen heikkoutta tai halvaantumista, tunnon menetyksiä, virtsarakon tai suolen toiminnan häiriöitä ja kipua. Diagnoosi perustuu yleensä neurologiseen tutkimukseen, kuvantamismenetelmiin kuten magneettikuvaukseen (MRI) ja selkäydinnestenäytteen tutkimukseen.

Hoito riippuu selkäydintulehduksen syystä. Infektioiden hoidossa käytetään antibiootteja tai viruslääkkeitä. Autoimmuunien tulehdusten hoidossa voidaan käyttää kortikosteroideja tai muita immuunijärjestelmää hillitseviä lääkkeitä. Fysioterapia on usein tärkeä osa kuntoutusta, jotta potilaat voivat palauttaa mahdollisimman paljon toimintakykyä. Pitkäaikaiset seuraukset voivat vaihdella lievistä oireista pysyvään vammaisuuteen.