selkärakenteen

Selkärakenne on ihmisellä tuki- ja liikuntajärjestelmän keskeinen osa. Se muodostuu nikamista sekä niiden välilevyistä ja muista rakenteista, ja sen tehtävänä on tukea vartaloa, suojata selkäydintä sekä mahdollistaa pään ja vartalon liikkeet. Aikuisella ihmisellä on 33 nikamaa, joiden ristiluun (S) ja häntäluun (Co) alueilla nikamat yleensä fuusioituvat, jolloin liikkuva osa muodostuu 24 nikamasta: 7 kaularankaa (C1–C7), 12 rintanikamaa (Th1–Th12) ja 5 lannerankaa (L1–L5).

Jokainen nikama koostuu rungosta (corpus vertebrae), kahdesta poikittaisesta ja useista spinous-prosessista sekä nivelten kautta toisistaan liikkuvista rakenteista. Välimuistina toimivat välilevyt, jotka sijaitsevat peräkkäisten nikamien välillä: ulompi annulus fibrosus ja sisempi nucleus pulposus. Selkärankaa tukevat myös nivelsiteet ja fasettinivelet, jotka mahdollistavat kontrolloidun liikkeen ja vakauden.

Normaalisti selkäranka muodostaa neljä fysiologista kaarta: kaularanka ja lanneranka ovat eteenpäin kaartuneita (lordoosi), rintaranka ja ristiluun alue ovat taaksepäin kaartuneita (kyfoosi). Nämä kaaret jakavat kuormituksen tasaisesti ja mahdollistavat sekä vakauden että liikkuvuuden.

Kliinisesti selkärankaan voi liittyä kipua ja hermo-oireita erilaisten muutosten vuoksi. Yleisimmät ongelmat ovat skolioosi (poikittaista kaarevuutta), välilevyn pullistuma tai herniatio ja selkärangan ahtauma. Diagnoosi perustuu kliinisen arvion lisäksi kuvantamistutkimuksiin, kuten röntgen, magneettikuvaus (MRI) tai tietokonetomografia (CT). Hoito ja kuntoutus vaihtelevat syyn mukaan ja voivat sisältää fysioterapiaa, lääkitystä tai harvoin kirurgisen intervention.