sekundääritutkimus

Sekundääritutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa hyödynnetään jo olemassa olevaa tietoa ja aineistoa sen sijaan, että kerättäisiin uutta dataa. Tämä tarkoittaa olemassa olevien tutkimusten, tilastojen, raporttien, kirjojen, artikkelien ja muiden dokumenttien analysointia ja syntetisointia. Sekundääritutkimuksen tavoitteena on usein tarkastella aihetta uudesta näkökulmasta, löytää uusia yhteyksiä tai yleistää aiempia tuloksia.

Eri tieteenaloilla sekundääritutkimus on keskeinen osa tiedonhankintaa. Se voi auttaa muodostamaan teoreettisen viitekehyksen uudelle tutkimukselle, täydentämään ensitutkimuksen tuloksia tai antamaan laajemman kuvan käsiteltävästä ilmiöstä. Esimerkiksi historiantutkimuksessa käytetään usein arkistomateriaaleja ja aikaisempia historiankirjoituksia, jotka ovat sekundäärisiä lähteitä. Yhteiskuntatieteissä taas voidaan analysoida julkaistuja tilastoja ja tutkimusraportteja.

Sekundääritutkimuksen etuja ovat sen tehokkuus ja kustannussäästöt, sillä uuden datan kerääminen on usein aikaa vievää ja kallista. Se mahdollistaa myös laajemman aineiston käsittelyn kuin mitä yksittäinen tutkija voisi primääritutkimuksessa saavuttaa. Toisaalta sekundääritutkimuksen luotettavuus riippuu käytetyn aineiston laadusta ja relevanssista. Tutkijan on kriittisesti arvioitava lähteidensä alkuperää, menetelmiä ja mahdollisia vinoumia.