Sekundääritutkimuksen

Sekundääritutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa analysoidaan ja tulkitaan aiemmin julkaistua tutkimusta. Sen sijaan, että kerättäisiin uutta, ensisijaista tietoa, sekundääritutkimus hyödyntää olemassa olevia tietolähteitä, kuten artikkeleita, kirjoja, raportteja ja data-aineistoja. Tavoitteena on löytää uusia yhteyksiä, tunnistaa tutkimusaukkoja tai muodostaa kokonaiskuva tietystä aiheesta aiemman kirjallisuuden perusteella.

Erilaisia sekundääritutkimuksen muotoja ovat muun muassa kirjallisuuskatsaukset, meta-analyysit ja systemaattiset katsaukset. Kirjallisuuskatsaus tarjoaa yleiskatsauksen olemassa olevasta tutkimuksesta tietystä aiheesta. Meta-analyysi yhdistää useiden tutkimusten tulokset tilastollisesti kvantitatiivisen analyysin avulla, jotta saadaan yleisempi käsitys ilmiöstä. Systemaattinen katsaus puolestaan etsii, arvioi ja kokoaa tieteellistä näyttöä selkeästi määriteltyyn tutkimuskysymykseen.

Sekundääritutkimuksen etuja ovat sen ajansäästö ja resurssitehokkuus verrattuna ensisijaisen datan keräämiseen. Se mahdollistaa myös laajemman näkökulman ja usein tarkemman kuvan tutkimusaiheesta, kun otetaan huomioon useita eri lähteitä. Toisaalta sekundääritutkimuksen laatu riippuu käytettyjen ensisijaisten lähteiden laadusta ja luotettavuudesta. Tutkijan on oltava kriittinen arvioidessaan aiempaa tutkimusta ja varmistettava, että käytetyt lähteet ovat relevantteja ja päteviä.