sekoittuneisuuteen

Sekoittuneisuus on käsite, jolla kuvataan järjestelmän osien tai komponenttien sekoittumisen astetta. Se kattaa sekä fysikaaliset ja kemialliset ilmiöt että ei-fyysiset kontekstit, kuten populaatiojen, kulttuurien tai informaation sulautumisen. Käsite liittyy usein homogenisointiin ja tasaisen jakautumisen käsitteisiin: korkea sekoittuneisuus viittaa suureen vuorovaikutukseen ja tasaisempaan sekoittuneisuuteen, matala taas erillisiin osiin.

Käyttöalueet ja mittaaminen ovat tieteessä ja yhteiskunnassa moninaisia. Kemianteollisuudessa sekoittuneisuutta voidaan kuvata pitoisuuksien varianssina tai standardipoikkeamana näytteissä, mikä kertoo sekoittumisen tasosta. Fysikassa ja fluididynamiikassa kyse on turbulenssin ja diffuusion aiheuttamasta sekoittumisesta; mittareina käytetään esimerkiksi aineosien osuus, pitoisuusvaihtelun pienentymisen ja entropian kaltaisia tilastollisia tai termodynaamisia mittareita. Genetiikassa ja antropologiassa sekoittuneisuus viittaa populaatioiden admixtuuriin ja perimän osittaiseen jakautumiseen eri esi-isien kesken, usein mittauksin kuten esi- ja jälkeläissukujen osuuksien sekoituksena sekä eriarvoisuuden mittareilla kuten Fst. Kulttuurintutkimuksessa sekoittuneisuus kuvaa ryhmien välistä vuorovaikutusta, kielellistä ja rituaalista sulautumista sekä identiteetin monimuotoistumista.

Esimerkkejä ovat kemiallisesti homogeenisen liuoksen muodostuminen, kaupunginosien välinen väestö- ja kulttuurinen vuorovaikutus sekä maantieteellisten alueiden ja katteiden sekoittuminen ilmaston tai paikkatietojen ansiosta.

Suhteelliset termit sisältävät esimerkiksi homogenisointi, diffuusio, admixtuuri ja integraatio. Seikoittuneisuuden käsite tarjoaa viitekehyksen näiden ilmiöiden ymmärtämiselle sekä kartoittamiselle eri alojen tutkimuksessa ja päätöksenteossa.