savimineraalien

Savimineraalit ovat elimistön toiminnan kannalta välttämättömiä epäorgaanisia alkuaineita, joita tarvitaan pienissä määrissä. Ne toimivat entsyymien kofaktoreina, osallistuvat aineenvaihduntaan, kudosten kehitykseen ja immuunijärjestelmän toimintaan. Päivittäiset tarvearvot ovat yleensä mikrogrammien tai milligrammien luokkaa, ja sekä puutos että liiallinen saanti voivat haitata terveyttä.

Esimerkkejä keskeisistä savimineraaleista ovat rauta, sinkki, kupari, mangaani, jodi sekä seleeni. Lisäksi kromi, molybdeeni ja koboltti (osa B12-vitamiinia) sekä fluoridi ovat merkittäviä joillakin elintoiminnoilla. Näillä alkuaineilla on eri tehtäviä, kuten hapetus- ja antioksidanttireaktioissa, kilpirauhasen toiminnassa sekä energia-aineenvaihdunnassa.

Ravintolähteet vaihtelevat aineittain. Rautaa saadaan punaisesta lihasta ja maksasta sekä täysjyväviljoista; sinkkiä lihasta, kalasta, pähkinöistä ja siemenistä; kuparia maksasta ja äyriäisistä sekä täysjyväviljasta; mangaania täysjyväviljasta sekä vihreistä lehtivihanneksista; jodia merellisistä ruoista sekä jodioidusta suolasta; seleenia kalasta, kananmunista, pähkinöistä ja viljatuotteista; kromia viljatuotteista ja lihasta; molybdeeniä palkokasveista ja viljoista.

Puutos voi aiheuttaa anemiaa, immuunivajeita, kilpirauhasen toiminnan häiriöitä sekä ihon ja hiusten kunnon muutoksia. Liiallinen saanti voi aiheuttaa myrkytyksiä, erityisesti rautaa ja seleeniä koskien. Hellävarainen tasapaino ja monipuolinen ruokavalio tukevat näiden aineiden riittävää saantia.

Imeytymiseen vaikuttavat tekijät kuten fytaatit ja tanniinit voivat alentaa imeytymistä; C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä. Kalsium ja muut mineraalit voivat estää toistensa hyväksikäyttöä, joten ruokavalion kokonaisuus on tärkeä.

Savimineraalit ovat välttämättömiä pieninä määrinä; monipuolinen ruokavalio ja yksilölliset tarpeet ohjaavat niiden saantia.