saastekoormus

Saastekoormus on termi, jolla tarkoitetaan tietylle alueelle tai ajanjaksolle ympäristöön kohdistuvien saasteiden massakuormitusta. Se kuvaa, kuinka paljon epäpuhtauksia siirtyy ilmakehän, vesistöjen tai maaperän kautta vastaanottimeen suurempien lähteiden vaikutuksesta. Kuormitus voidaan ilmaista massana ajassa (esim. kilogrammoina vuorokaudessa tai tonneina vuodessa), pitoisuus- ja virtausarvona (pitoisuus kerrottuina virtaamalla) tai päästötilastoista lasketulla kokonaismääränä. Kuormitus eroaa usein pelkästä päästöistä siinä, että se huomioi sekä lähteiden määrän että vastaanottimen tilavuuden ja reitin.

Saastekoormus jaetaan tyypillisesti ilmakehän, vesistöjen ja maaperän saastekuormitukseen. Ilmakehän kuormitus sisältää esimerkiksi pienhiukkaset, typen oksideja, rikkidioksidia sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä; vesistöjen kuormitus koskee ravinteita kuten typpeä ja fosforia sekä haitta-aineita ja orgaanisia kemikaaleja; maaperän kuormitus voi johtua raskasmetalleista, torjunta-aineista tai pilaantuneista aineista.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat päästöinventaarioihin, mittauksiin ja massatasapainoon sekä malleihin, joiden avulla arvioidaan kuormituksen kulkeutumista eri vastaanotin-ympäristöihin. Saastekuormituksen seurannan ja mallintamisen avulla voidaan tukea ympäristölaadun hallintaa, päästövähennyksiä koskevia päätöksiä sekä riskien arviointia ja kestävän suunnittelun. Kansainvälisesti ja kansallisella tasolla kuormitusta käytetään priorisoinnissa ja ekosysteemien tilan seuraamisessa.