säilyvyysstandardeista

Säilyvyysstandardeista tarkoitetaan elintarvikkeiden, lääkkeiden sekä muiden tuotteiden säilyvyyden arviointiin ja merkitsemiseen liittyviä ohjeita ja vaatimuksia. Niiden tarkoituksena on varmistaa tuotteen turvallisuus, laatu ja luotettavuus koko sen kulutus- tai käyttöiän ajan sekä helpottaa kuluttajan ja myyjän päätöksentekoa.

Standardeja sovelletaan sekä kokeelliseen testaamiseen että merkintöihin. Ne voivat määrittää esimerkiksi säilyvyys- tai parasta ennen -merkinnän sekä mahdolliset tallennusolosuhteet, kuten lämpötilan ja kosteuden. Ne ohjaavat näytteidenottoa, analyysejä ja hyväksymiskriteerejä sekä auttavat varmistamaan, että tuotteen laadun heikkeneminen tapahtuu ennen kuin se muuttuu epävarmaksi tai epäkäytännölliseksi.

Tyypillisiä menetelmiä säilyvyysarvion tekemisessä ovat realiaikaiset testit sekä kiihdytetyt testit, joissa käytetään ennuste- ja mallilaskentaa. Arvioinnissa voidaan huomioida sensori-, mikrobiologiset sekä kemialliset muutokset. Tulosten perusteella asetetaan säilyvyysaika ja määritellään mahdolliset tallennus- tai käsittelyvaatimukset sekä merkinnät.

Järjestöt ja ohjeistukset: Kansainvälisesti Codex Alimentarius (FAO/WHO) antaa elintarvikkeiden säilyvyysarviointia ja merkintäohjeita. Kansainväliset standardi- ja sertifiointijärjestöt kuten ISO sekä ASTM tarjoavat viitekehyksiä ja testausmenetelmiä. Kansallisella ja EU-tasolla lainsäädäntö ja viranomaiset määrittelevät käytännöt sekä vaatimukset merkinnöille ja tuoteturvallisuudelle.

Prosessi: tuotteesta määritellään olosuhteet, valitaan testausstrategia, asetetaan hyväksymiskriteerit, suoritetaan testit ja analysoidaan tulokset, joiden perusteella päätetään säilyvyysaika sekä tuotteen merkintä.