säilöntämenetelmät

Säilöntämenetelmät ovat keinoja pidentää elintarvikkeiden säilyvyysaikaa sekä estää haitallisten mikrobien ja entsyymien toimintaa. Ne voivat olla lämpö-, kylmä-, kuivaus-, biologisia ja kemiallisia tai fyysisiä menetelmiä sekä pakkauksessa käytettäviä ratkaisuja.

Lämpökäsittely on yleinen säilöntäkeino, jossa elintarviketta käsitellään korkealla lämpötilalla tuhoamaan mikrobeja. Sterilointi (retortointi) mahdollistaa pitkän säilytyksen huoneenlämmössä. Pastörointi on matalampi lämpötilakäsittely, joka lyhentää pilaantumisriskejä mutta ei aina takaa pitkää säilyvyyttä. Aseptinen pakkaus yhdistää lämpökäsittelyn tiiviiseen pakkaukseen, jolloin tuotetta voi olla avaamatta pitkään turvallisesti.

Jäädytys ja pakastus hidastavat tai pysäyttävät mikrobien sekä entsyymien toiminnan, mikä pidentää säilyvyyttä. Pakastetut elintarvikkeet säilyvät yleensä kuukausia ja pidempäänkin lämpötilasta riippuen.

Kuivaus ja vedenpoisto alentavat veden aktiivisuutta, jolloin mikrobien kasvu estyy. Käytettyjä keinoja ovat auringon kuivaus, ilmakuivaus sekä mekaaninen kuivaus.

Biologiset ja happamuusmenetelmät kattavat fermentoinnin ja hapattamisen sekä happamuuden lisäämisen etikan tai muiden happojen avulla. Esimerkkejä ovat hapankaali, jogurtti, miso sekä hapan säilöntä.

Savustus antaa tuotteen säilyvyyttä sekä aromia; savuaromi ja vähäinen kosteus auttavat ehkäisemään pilaantumista.

Pakkaus ja lisämenetelmät: Tiivis pakkaus sekä joissakin tapauksissa fyysiset tai ionisoivat säteilymenetelmät käytetään tietyissä tuoteryhmissä.

Turvallisuus ja laatu: Oikea toteutus, oikeat lämpötilat, hygieniat sekä varastointi ovat olennaisia pilaantumisen ja terveysriskien ehkäisemiseksi.