happamuusmenetelmät

Happamuusmenetelmät ovat analyyttisiä menetelmiä, joilla määritetään nesteen hapokkuus ja siihen liittyvä happamuus. Käytännössä ne kattavat sekä pH-mittaukset että titrattavan happamuuden arvioinnin. Näitä menetelmiä käytetään elintarvikkeiden ja juomien laadunvalvonnassa, viinien ja mehuvalmistuksen tuotantoprosessissa sekä vesitutkimuksessa ja ympäristötieteissä. Keskeiset mittausperiaatteet ovat pH-mittaus ja titrattova happamuus (titratable acidity, TA).

pH-mittaus: pH-mittauksia varten käytetään ionisäteilyelektrodiä ja pH-bufferiliuoksia. Tuloksena saadaan pH-arvo, joka kuvaa nesteen happamuuden voimakkuutta vetyionien konsentraation perusteella. Pitoisuuskäyrät ja lämpötilan vaikutus huomioidaan, koska pH-arvo pienetkin muutokset voivat vaikuttaa maun, stabiliteetin ja bakteerikasvun estoon.

Titratava happamuus (TA): TA määritetään titraamalla näyte standardoidulla emäksellä (esim. NaOH) siihen asti, että saavutetaan ennalta määrätty päätepiste, usein tietty pH tai indikaattorin vaihtuminen. TA ilmoitetaan yleisesti grammoina happoa litraa kohden (esim. tartaric/mt) tai vastaavana yksikkönä. Tämä mittaus kuvaa kaikkien liuenneiden happojen yhteensä hapokkuutta.

Lisämenetelmät ja sovellukset: Vesien happamuutta voidaan arvioida myös alkaliteetin ja happamuuden vastakohtien mittauksilla, useimmiten tieteellisten standardien mukaan (esim. AOAC, ISO). Käytännössä menetelmät vaativat kalibroinnin, laadunvarmistuksen sekä näytteen asianmukaisen käsittelyn, jotta tulokset ovat toistettavia ja vertailukelpoisia.