sääntelyperusteet

Sääntelyperusteet ovat oikeudellisia perusteita, joiden nojalla viranomaiset voivat laatia, toimeenpanna tai muuttaa sääntelyä, kuten asetuksia, määräyksiä tai ohjeita. Ne muodostavat hallinnon toiminnan lainsäädännöllisen perustan ja takaavat oikeudellisen ennakoitavuuden sekä toiminnan legitimiteetin.

Sääntelyperusteet saa lainsäädännöstä: perustuslaki asettaa yleiset oikeusvaltioperiaatteet, lainsäädäntö määrittelee valtuudet ja rajat, ja asetukset sekä ministeriöiden antamat määräykset täydentävät sääntelyä yksityiskohtaisemmalla tasolla. EU-oikeus ja erityislainsäädäntö voivat myös antaa tai rajoittaa sääntelyperusteita tietyillä aloilla.

Käytännössä sääntelyperusteet määrittävät, millä toimivallan alaisella viranomainen voi antaa valvontaa, rajoittaa toimintaa tai määrätä toimenpiteitä. Ne vaikuttavat esimerkiksi lupakäytäntöihin, sanktioneihin, kaupankäyntiä ja ympäristön- tai turvallisuutta koskeviin säädöksiin sekä sääntöjen tulkintaan.

Oikeusturva ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen edellyttävät, että jokaisella päätöksellä on selvä sääntelyperuste; puutteellinen tai epäselvä peruste voi johtaa päätöksen kumoamiseen tai kiistämiseen.

Sääntelyperusteiden tunteminen auttaa sekä viranomaisia että kansalaisia ymmärtämään, missä puitteissa viranomainen toimii ja millaiset oikeusvaikutukset päätökset voivat saada.