röntgenlähteiden

Röntgenlähteiden eli röntgen säteilyn lähteiden ymmärtäminen on keskeistä säteilyturvallisuudessa, lääketieteellisessä kuvantamisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Röntgenlähteitä on kahta päätyyppiä: luonnolliset ja keinotekoiset.

Luonnollisia röntgenlähteitä esiintyy maapallolla vähäisessä määrin. Kosminen säteily, erityisesti korkeaenergisten hiukkasten törmäykset ilmakehään, voi tuottaa röntgensäteilyä. Myös jotkin radioaktiiviset aineet, joita esiintyy luonnossa maankuoressa, voivat lähettää röntgensäteilyä hajoamisprosessinsa yhteydessä. Nämä luonnolliset lähteet ovat yleensä vähäisiä ja niistä aiheutuva säteilyannos ihmisille on pieni.

Keinotekoiset röntgenlähteet ovat yleisempiä ja niitä hyödynnetään monilla eri aloilla. Lääketieteessä käytettävät röntgenlaitteet ovat yleisin keinotekoinen lähde. Ne perustuvat usein röntgenputkeen, jossa elektronit kiihdytetään suureen nopeuteen ja törmäytetään metallikohteeseen, jolloin syntyy röntgensäteilyä. Näitä käytetään esimerkiksi luunmurtumien, hammasvaurioiden ja sisäelinten kuvantamisessa. Teollisessa tarkastuksessa röntgensäteilyä käytetään materiaalien, kuten hitsaussaumojen tai valettujen osien, virheiden havaitsemiseen. Myös turvatarkastuksissa lentokentillä hyödynnetään röntgentekniikkaa. Lisäksi synkrotronisäteilykeskuksissa tuotetaan erittäin kirkasta ja hyvin määriteltyä röntgensäteilyä tieteelliseen tutkimukseen, esimerkiksi materiaalitieteissä ja biologiassa. Huolellinen säteilysuojelu ja valvonta ovat olennaisia kaikissa sovelluksissa, joissa käytetään keinotekoisia röntgenlähteitä.