rytmihäiriöissä

Rytmihäiriöt ovat sydämen sähköisen tahdin poikkeamia, jotka vaikuttavat sykeeseen, rytmiin tai johtumiseen. Ne jaotellaan yleisimmin nopeisiin (tachyarrhythmiat) ja hidastuneisiin (bradyarrhythmiat), sekä mekanismin mukaan supraventrikulaarisiin ja kammioperäisiin rytmihäiriöihin. Supraventrikulaariset rytmihäiriöt sisältävät eteisvärinän (eteisvärinä eli atriaalinen fibrillaatio) sekä muita eteisjohtoradan häiriöitä; kammioperäisiä ovat kammiovärinä (ventrikulaarinen fibrillaatio) sekä kammiotakykardiat. Rytmihäiriöt voivat aiheuttaa palpitointeja, huimausta, rintakipua tai hengenahdistusta, tai olla oireettomia.

Riskitekijöitä ovat ikä, korkea verenpaine, sydänsairaudet (sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta), läppäviat sekä kilpirauhasen toimintahäiriöt. Myös alkoholi- ja stimulanttiensa käyttö, uniapnea sekä perinnölliset tekijät lisäävät riskiä. Rytmihäiriöt voivat ilmetä kausittain tai olla jatkuvia.

Diagnoosi rakennetaan EKG-tutkimuksella ja pitkäaikaisella seurannalla Holterin tai tapahtumalaitteen avulla. Lisäksi käytetään ekokardiografiaa sydämen rakenteen arvioimiseksi sekä verikokeita taustatekijöiden selvittämiseksi. Hoito riippuu rytmihäiriön tyypistä ja oireista. Nopea rytminhallinta voidaan toteuttaa beetasalpaajilla tai kalsiumkanavien salpaajilla; rytmin palautus voidaan pyrkiä sähköisellä kardioversiolla tai antiarytmisiä lääkkeitä käyttäen. Vakavissa kammioperäisissä rytmihäiriöissä voidaan tarvita ablaatiota, pacemaker tai ICD. AF:n ehkäisyssä keskeistä on aivoinfarktin ehkäisy ja anticoagulaatio riskin mukaan (DOAC tai varfariini).

Ennuste riippuu rytmihäiriön tyypistä ja taustasairauksista. AF lisää stroke- ja emboliariskiä ilman hoitoa; kammioperäiset rytmihäiriöt voivat aiheuttaa äkillisiä vakavia tiloja. Oireellinen rytmihäiriöhoito on yksilöllistä, ja hakeudu päivystyksen puoleen, jos ilmenee äkillistä hengenahdistusta, rintakipua, pyörtymistä tai tajunnanmenetystä.