supraventrikulaarisiin

Supraventrikulaariset rytmihäiriöt (SVT) ovat rytmihäiriöitä, joiden alkulähde sijaitsee eteisissä tai AV-johtojärjestelmässä ja jotka aiheuttavat nopean, usein säännöllisen kammiovasteen. Yleisimmät SVT:n muodot ovat AV-solmukkeesta riippuvat re-entry-rytmit (AVNRT), AV-re-entry-rytmit (AVRT; mukaan lukien Wolf–Parkinson–White -oireyhtymä), sekä eteisistä lähtevät takykardiat kuten atriaalinen tachykardia sekä eteisestä syntyvät rytmit kuten atriaalinen flutter ja atriaalinen fibrillaatio. SVT:t eroavat ventriculaarisista rytmihäiriöistä alkuperän perusteella.

Oireet vaihtelevat, mutta yleisimpiä ovat nopea sydämen lyönti (palpitaatiot), hengenahdistus, huimaus ja heikotus; joidenkin episodien aikana voi tulla pyörtymistä. Oireet voivat olla paroksimaalisia tai jatkuvia, ja ne voivat heikentää päivittäistä toimintaa.

Diagnoosi perustuu elektrokardiogrammiin (ECG) ja rytmihäiriön tunnistamiseen joko kohtauksen aikana tai tallenteiden avulla. Tutkimuksiin kuuluu myös Holter- tai tapahtumamittariseuranta sekä perusteellinen sydämen rakenteen arviointi ultraäänellä (echokardiografia). Joidenkin SVT-tyyppien taustalla voi olla rakenne- tai lähettävässä äänessä olevia sairauksia kuten WPW-oireyhtymä.

Hoito tähtää oireiden lievittämiseen, rytmin palauttamiseen ja toistuvuuden vähentämiseen. Akuuttihoidossa käytetään vagal maneuvreja ja tarvittaessa adenosiinia. Pitkäaikaisessa hoidossa voidaan käyttää beetasalpaajia tai kalsiumkanavien salpaajia sekä suun kautta annettavia antiarytmisiä (esim. flekainidi, propafenoni, sotaloli; amiodaroni käytetään harkiten). Kateterablato on tehokas kuratiivinen vaihtoehto AVNRT:lle ja AVRT:lle. WPW-oireyhtymässä ablaatio on usein suositeltava vaihtoehto. AF:n yhteydessä voidaan tarvita antikoagulaatiota tromboosin ehkäisemiseksi.

Ennuste SVT:lle on yleensä hyvä hoidon avulla. Useimmat paroksimaaliset SVT:t ovat hyvin hallittavissa, ja oikea hoito parantaa elämänlaatua; joillakin potilailla voi esiintyä toistuvia jaksoja.