ruuhkakaupunkien

Ruuhkakaupunkien on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan suuria kaupunkiympäristöjä, joiden liikenne ruuhkautuu ja joiden suurimmat työmatkaliikenteen virrat suuntautuvat keskustaan tai kantakaupunkiin. Käsite esiintyy yleisesti kaupunkisuunnittelun, liikennepolitiikan ja medioiden keskusteluissa kuvaamaan ilmiötä, jossa elinkeinokeskittymien ja asutuksen tiheä sijoittuminen sekä autokeskeinen liikenne luovat painetta liikenneinfrastruktuurille.

Keskeisiä piirteitä ovat tiivis keskustan ja sen ympäröivien kaupunginosien työ/asukas-kytkökset, suurten työmatkojen määrät, ruuhka-aikojen pitkittyneet matkustusajat sekä julkisen liikenteen ruuhkahuippujen täyttyminen. Ruuhkakaupunkien kehitykseen vaikuttavat sekä land-use eli maankäytön yhdessä suunnittelu yhteen suhde että liikennejärjestelyn kapasiteetti, palvelujen saavutettavuus ja vaihtoehtoisten liikennemuotojen hyväksikäyttö. Ilmiö heijastuu sekä talouteen, ympäristöön että asukkaiden elämänlaatuun.

Vaikutukset käsittävät taloudellisia kustannuksia, kuten työvoiman tuottavuuden vähenemisen, polttoaineen kulutuksen kasvun ja terveys- sekä hyvinvointivaikutukset melun ja ilmanlaadun kautta. Politiikan vastauksissa korostuvat kestävä liikennejärjestelmä, joukkoliikenteen laajentaminen ja helpottaminen, ruuhkapainotteisten kustannusten ohjaaminen toteutettavien toimenpiteiden kautta sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksien parantaminen. Maankäytön tiivistäminen, asumis- ja työpaikkakeskittymien parempi yhteensovittaminen sekä tehokkaat viime-mail-liikkumisratkaisut ovat usein esillä ratkaisuina.

Termiä käytetään kansainvälisesti, mutta suomalaisessa keskustelussa ruuhkakaupunkien viittaaminen kohdistuu usein suurimpiin metropolialueisiin ja niiden liikennekeskuksiin sekä vertailuihin muiden maailmanlaajuisten suurkaupunkien vastaavien haasteiden kanssa.