ruostumiselle

Ruostuminen, eli korroosio, on rautaa ja terästä koskeva kemiallinen ja elektrochemiallinen hapettumisprosessi. Päämuoto on rautaoksidia hydratoituneena, jota tavataan yleisesti ruosteena. Prosessi vaatii kosteutta ja happea, ja sitä voivat nopeuttaa suolat, happamuus sekä lämpötilan nousu. Ruostuminen on merkittävä haaste rakennuksissa, autoissa ja monissa teollisuuden laitteissa, joissa metallipinnat ovat alttiina ympäristön vaikutuksille.

Prosessi etenee sähköisesti: metallin pinnalla muodostuu anodisia alueita, joissa rauta hapettuu Fe2+-ioneiksi, ja samanaikaisesti katodiset alueet pelkistävät vettä sekä happea. Elektrolyyttinä toimiva kosteus sekä suolat mahdollistavat elektronien siirtymisen, mikä johtaa ruosteen muodostumiseen. Suojakerroksia rikkoutuminen voi nopeuttaa etenemistä ja aiheuttaa paikallista ruostumista, kuten pitting-korroosiota.

Yleisimmät ruostumisen muodot ovat tasainen ruostuminen, pitting-korroosio sekä crevice-korroosio. Myös epäpuhtaudet teräksen seoksessa sekä suojaavien kerrosten vauriot lisäävät riskiä. Korroosio on erityisen ongelmallista kestävyyden, huollon ja elinkaarikustannusten näkökulmasta.

Ehkäisyyn kuuluu pintakäsittelyt kuten maalaus, lakkaus ja kalvopinnoitteet sekä galvanoitu pinta tai ruostumattomien terästen käyttö. Lisäksi käytetään katodista suojelua, korroosionestoaineita sekä riittävää kuivaa ja vähä suolakuormitteista ympäristöä. Suunnittelussa kiinnitetään huomiota veden kertymisen ehkäisyyn ja tiivistysten sekä liitoskohdien suojaukseen.

Ruostuminen on sekä tekninen että taloudellinen haaste: se voi heikentää rakenteita ja lisätä huoltokustannuksia, mutta asianmukainen suojaus pidentää elinkaarta ja parantaa turvallisuutta.