Elektrolyyttinä

Elektrolyyttinä tarkoitetaan ainetta, joka liuenneena tai sulana dissosioituu ioneiksi ja johtaa sähköä. Tällaisia aineita ovat tyypillisesti suolat, hapot ja emäksiset yhdisteet.

Vesiliuoksessa vahvat elektrolyytit, kuten NaCl, HCl, H2SO4 ja NaOH, dissosioituvat täydellisesti ja tuottavat suuria ioneja kuljettavia virtoja. Heikot elektrolyytit, kuten etikkahappo CH3COOH tai ammoniakki NH3 vedessä, dissosioituvat vain osittain, jolloin johtavuus on alhaisempi. Ei-elektrolyytit, kuten glukoosi, eivät muodosta ioneja juurikaan ja johtavat vain vähän sähköä.

Elektrolyyttejä hyödynnetään laajasti elektrokeissä ja energiatekniikassa: ne mahdollistavat sähkövirran kulun elektrolyysissä, akkukäytössä sekä sensorien ja elektroditarjonnan toiminnan. Niiden valintaan vaikuttavat liuoksen haluttu jännite, lämpötila ja reaktiot, joita aiotaan harjoittaa.

Biologisessa kontekstissa elimistön liuoksissa esiintyvät elektrolyytit, kuten Na+, K+, Ca2+, Mg2+, Cl− ja HCO3−, säätelevät nesteiden osmolaliteettia, solukalvon jännitteitä sekä lihas- ja hermotoimintaa. Elektrolyyttitasapaino on tärkeä sekä nesteytyksen että sairauksien hoidossa.