robustuutta

Robustuutta tarkoittaa kykyä säilyttää toiminta, suorituskyky ja turvallisuus häiriöistä ja epävarmuudesta huolimatta. Se liittyy sekä fyysisten että abstraktien järjestelmien ominaisuuksiin, ja sitä lähestytään sietokyvyn, joustavuuden ja palautumiskyvyn näkökulmista. Robustuutta voidaan tarkastella sekä rakenteellisten että prosessuaalisten ratkaisujen kautta.

Rakenteellisessa suunnittelussa robustuus korostuu, kun järjestelmä tai tuote kykenee säilyttämään kriittiset toimintoihin liittyvät vaatimukset epäsuotuisissa oloissa. Tällöin käytetään esimerkiksi redundanssia, toleransseja, virheenkestoa sekä selkeitä varajärjestelmiä, jotta vika ei hetkauttaisi kokonaisuutta.

Tilastotieteessä ja tiedonhallinnassa robustisuus tarkoittaa kykyä pitää johtopäätökset luotettavina poikkeavien arvojen tai mallin epävarmuuksien vallitessa. Esimerkkejä ovat mediaani muuttujan keskikohdan mittarina sekä robustit estimointimenetelmät kuten M-estimointi tai robusti regressio, sekä menetelmät kuten RANSAC, jotka etsivät sopivia malleja häiriöitä sietäen.

Tietotekniikassa ja automaation alalla robustuus tarkoittaa ohjelmiston ja järjestelmien kykyä toimia virheen tai muuttuvan kuorman alaisena. Tähän kuuluu virheenkestävyys, virheiden käsittely, fallback-mekanismit, tolerance testing sekä robusti ohjelmistokehitys- ja testausmenetelmät.

Ekologisissa ja ilmastotutkimuksissa robustuus kuvaa ekosysteemin tai järjestelmän kykyä sopeutua ja palautua häiriöistä, kuten myrskyistä, kuivuudesta tai tulvista. Se on läheinen, mutta ei täysin sama käsite kuin resilienssi.

Robustuutta arvioidaan usein herkkyysanalyysien, skenaarioajattelun ja worst-case -analyysin avulla. Sen tavoite on löytää tasapaino turvallisuuden, suorituskyvyn ja kustannusten välillä sekä minimoida toiminnan äkilliset yleisvastukset.