riskirajauksista

Riskirajauksista tarkoitetaan riskinhallinnan käytäntöä, jossa organisaatio määrittelee ja validoi rajat sille, kuinka paljon ja millä tavoin riskejä voidaan ottaa. Tällaiset rajat auttavat ylläpitämään toimintaa tavoitteiden, resurssien ja sääntelyn puitteissa.

Riski-aspiratio ja toleranssi: Riskirajaukset perustuvat riskipäätösten kokonaisuuteen, jossa määritellään riskinottohalukkuus (risk appetite) ja toleranssit poikkeamille (risk tolerance). Näin muodostuvat selkeät rajat päätöksenteolle.

Prosessi: Tunnistetaan keskeiset riskityypit (markkinariski, luottoriski, likviditeettiriski, operatiivinen riski jne.), arvioidaan niiden vaikutus ja todennäköisyys sekä asetetaan määrälliset tai laadulliset rajat. Rajat ja vastuut nimetään, ja rajat tarkistetaan säännöllisesti.

Valvonta ja työkalut: Rajojen toteutumista seurataan mittarein, heat map -näkymin, stressitestein ja skenaarioanalyysien avulla. Ylityksistä käynnistetään eskalointiprosessi ja tehdään tarvittavat toimenpiteet, kuten rajoituksen säätö tai pääoman uudelleenallokointi.

Esimerkkejä: Pankkitoiminnassa voi olla luotto- tai vastapuolirajoja, sektorirajoja sekä tuote- tai instrumenttikohtaisia riskirajoja sekä päivittäisiä tappiorajoja. Likviditeettiriskissä määritellään esimerkiksi LCR- tai NSFR-tavoitteet.

Sääntely ja hallinto: Riskirajaukset ovat osa laajempaa riskinhallintaa ja sisäistä valvontaa. Ne nivoutuvat Basel-säädöksiin, riskienhallintastrategioihin sekä sisäisiin pääoma- ja likviditeettiprosesseihin. Rajat dokumentoidaan politiikoissa ja raportoidaan johdolle.