rikastusmenetelmät

Rikastusmenetelmät viittaavat prosesseihin, joita käytetään erottamaan arvokkaita mineraaleja tai aineita kiviaineksesta tai muusta materiaalista. Nämä menetelmät ovat keskeisiä kaivosteollisuudessa ja materiaalien jalostuksessa. Tavoitteena on lisätä halutun aineen pitoisuutta ja siten tehdä sen jatkojalostuksesta taloudellisesti kannattavaa.

Yleisimpiä rikastusmenetelmiä ovat fyysiset erotusmenetelmät. Näihin kuuluvat esimerkiksi murskaus ja jauhatus, joilla malmi pilkotaan pienemmiksi partikkeleiksi, jotta arvokkaat mineraalit vapautuvat. Tämän jälkeen käytetään usein vaahdotusmenetelmää, jossa hyödynnetään mineraalien pinnan erilaisia kemiallisia ominaisuuksia. Tietyt kemikaalit lisätään malmiselikkeeseen, ja ilmakuplien avulla arvokkaat mineraalit tarttuvat kupliin ja nousevat pintaan vaahtona, joka sitten kerätään talteen.

Muita fyysisiä menetelmiä ovat muun muassa magneettinen erotus, jota käytetään ferromagneettisten mineraalien erottamiseen, sekä gravitaatioerotus, jossa hyödynnetään mineraalien erilaisia tiheyksiä esimerkiksi pyörrevirtaseparaattoreiden tai vinopintojen avulla. Sähköstaattista erotusta voidaan käyttää mineraaleihin, jotka varautuvat eri tavoin sähkökentässä.

Kemiallisia rikastusmenetelmiä, kuten liuotusta, käytetään, kun fyysiset menetelmät eivät riitä tai kun halutaan erottaa metalleja esimerkiksi malmin rikastamisen jälkeen. Liukenemisessa arvokas metalli liuotetaan malmista sopivalla kemikaalilla, ja sen jälkeen metalli saostetaan liuoksesta takaisin kiinteään muotoon. Valinta eri rikastusmenetelmien välillä riippuu käsiteltävän materiaalin ominaisuuksista, kuten mineraalien tyypistä, partikkelikoosta ja taloudellisista tekijöistä.