riippuvuussuhteissa

Riippuvuussuhteissa tarkoitetaan epätyypillistä vuorovaikutusmallia, jossa toisen henkilön riippuvuus ja toisen auttamis- tai hallinnan tarve ohjaavat suhteen dynamiikkaa. Yleensä kyse on tilanteista, joissa toinen osapuoli tukee tai ylläpitää toisen ongelmallista käytöstä – esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaa – oman hyvinvointinsa kustannuksella. Riippuvuussuhteet eivät ole virallinen diagnoosi, vaan kuvaus suhteessa esiintyvistä epäterveistä toimintatavoista, joita tarkastellaan psykologiassa ja terapiakonteksteissa.

Tyypillisiä piirteitä ovat liiallinen hoivaaminen ja tämän kautta tuleva kontrollin tarve, rajojen epäselvyys, itsetunnon heikkeneminen, tarve miellyttää muita sekä pelko hylkäämisestä. Osapuolet voivat kokea vastuun toisesta ihmisestä, ja oman identiteetin menettäminen voi olla yleistä. Kommunikaatio on usein epätyydyttävää, ja suhde tärkeistyy siihen, miten toinen toimii auttajana tai tukemana.

Taustatekijöihin voivat kuulua varhaiset kiintymyssuhdemallit, trauma tai perhetaustan ongelmat. Riippuvuussuhteet voivat syntyä, kun auttaminen antaa hetkellisen hallinnan tunteen ja rajoja koskeva epävarmuus vahvistuu: toisen ongelman ratkaiseminen tuntuu vastuulta, jolloin omat tarpeet jäävät toissijaisiksi.

Vaikutukset ovat sekä yksilöllisiä että parisuhteellisia: uupumus, ahdistus, masennus sekä identiteetin ja autonomian menetyksen kokemukset. Dynamiikkaan voi liittyä taloudellisia rasitteita ja konflikteja.

Hoito ja tuki voivat sisältää yksilö- tai perheterapiaa sekä koulutusta rajoista ja terveellisestä vuorovaikutuksesta. Tukimuotoja ovat myös vertaistukiryhmät, kuten CoDA ja Al-Anon. Hoidossa korostuvat itsetuntemuksen lisääminen, omien tarpeiden kuunteleminen sekä keinoja pysyä vuorovaikutuksessa ilman liiallista myötäkäymistä.