riidanratkaisun

Riidanratkaisun käsite viittaa erimielisyyksien ratkaisemiseen osapuolten tavoitteena löytää toimiva lopputulos. Riidanratkaisu voi tapahtua ilman oikeudellista menettelyä tai sen kautta, ja siihen sisältyy sekä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä (ADR) että perinteistä oikeudenkäyntiä.

Yleisimmät riidanratkaisun keinot ovat sovittelu ja neuvottelut, joissa osapuolet pyrkivät yhteisymmärrykseen usein kolmannen osapuolen avustuksella; välimiesmenettely eli arbitratio, jossa riippumattoman välimiehen tai välimieslautakunnan päätös sitoo osapuolia; sekä virallinen oikeudenkäynti tuomioistuimessa. ADR-menetelmät voivat olla vapaaehtoisia tai sitovia sopimuksen, lainsäädännön tai asian luonteen mukaan.

Ominaisuudet ja tavoitteet. Riidanratkaisu pyrkii usein nopeampiin kustannussäästöihin, parempaan luottamuksellisuuteen ja joustavuuteen verrattuna pitkittyneisiin oikeudenkäynteihin. Se voi mahdollistaa räätälöidyn ratkaisun, joka huomioi osapuolten tarpeet ja säilyttää liiketoimintasuhteita. Täytäntöönpano riippuu valitusta menetelmästä: tuomioistuimen päätökset ovat yleisimmin täytäntöönpanokelpoisia, kun taas välimiesoikeudellinen ratkaisu sekä kansainväliset arbitraatiksiin liittyvät päätökset voivat vaatia erillisiä toimenpiteitä.

Kansainvälisissä riidoissa välimiesmenettely on yleinen vaihtoehto. Välimiespäätösten täytäntöönpanoa helpottavat esimerkiksi 1958 New Yorkin yleissopimus sekä EU- ja kansainväliset säädökset, ja osapuolet voivat sopia asianmukaisista menettelyistä kansainvälisesti. Riidanratkaisua ohjaavat myös sopimukset, liiketoimintaympäristö ja lainsäädäntö, jolla pyritään oikeudenmukaisiin ja toimeenpantaviin lopputuloksiin.