reititystaulukoista

Reititystaulukot ovat verkkolaitteiden ja käyttöjärjestelmien sisäisiä tietorakenteita, joiden avulla pakettien kulku verkossa määritellään. Niin reitittimet kuin isäntäjärjestelmätkin ylläpitävät reititystaulukkoja, joissa tallennetaan tiedot siitä, miten kohdeverkkotteen tai yksittäisen osoitteen saavuttaminen ohjataan eteenpäin. Taulukot kertovat muun muassa seuraavan hopin sekä käytettävän ulostulorajapinnan, minkä lisäksi niissä voi olla metriikka, reitin luotettavuuden mittari ja reitityksen lähde.

Yleisimmät tiedot reititystaulukossa ovat kohdeverkko tai prefiksi (esim. IPv4- tai IPv6-prefiksi), aliverkon peite, seuraava hop tai suora ulostulo-rajapinta sekä metriikka. Taulukkoon tallennetaan myös reitin tyyppi, kuten staattinen (määritelty manuaalisesti) tai dynaaminen (päivitetty protokollien kautta), sekä mahdollinen hallinnollinen etäisyys. Reititystaulukot voivat sisältää lisäksi reitin iän ja muita hallinnollisia tietoja, jotka vaikuttavat siihen, minkä reitin järjestelmä valitsee normaalissa paketinsiirrossa.

Reititystaulukot muodostuvat staattisista reiteistä sekä dynaamisten reititysprotokollien, kuten OSPF, RIP ja BGP, tuottamista reiteistä. Dynaamiset protokollat päivityvät, kun verkon topologia muuttuu, ja ne auttavat löytämään parhaan tai toimivimman reitin useista vaihtoehdoista. IPv4- ja IPv6-verkot voivat ylläpitää omia taulukoitaan, mutta monet järjestelmät käyttävät yhdenmukaista käsittelyä.

Tärkeitä huomioita ovat turvallisuus ja suorituskyky: reititystietojen manipulointi tai väärinkäyttö voi johtaa väärään reititykseen tai palvelunestoon, minkä vuoksi reititystä säädetään esimerkiksi suodatus- ja hallintamenetelmillä sekä reititysprotokollien käytännöillä.