hallintamenetelmillä

Hallintamenetelmillä tarkoitetaan hallinnon toimivallassa tapahtuvia keinoja, joilla viranomaiset ohjaavat, valvovat tai ratkaisevat asioita hallinnollisen päätöksenteon keinoin – usein ilman oikeudenkäyntiä. Käytännössä kyse on julkisen hallinnon käyttämämistä toimenpiteistä, joiden tavoitteena on ennaltaehkäistä, mahdollistaa tai pakottaa tiettyjä toimintatapoja sekä soveltaa säädöksiä yksittäisiin tilanteisiin.

Soveltamisala: hallintamenetelmät kattavat laajan kirjon keinoja, kuten sääntelyä, hallinnollisia päätöksiä, luvan myöntämistä, valvontaa, ohjeistuksia, määräyksiä sekä pakkotoimia ja seuraamuksia. Niitä käytetään, kun yhteiskunnallinen intressi edellyttää nopeaa ja ennakoitavaa toimintaa, esimerkiksi säädösten toimeenpanoa, julkisten palveluiden turvaamista sekä ympäristön- tai turvallisuusasioiden ohjaamista.

Lainsäädäntö: hallintomenettely rakentuu hallinto­lainsäädännön sekä alakohtaisien lakien varaan. Keskeisiä periaatteita ovat oikeusvarmuus, kuuleminen, päätösten perusteleminen sekä oikaisumahdollisuudet. Viranomainen toimittaa toimintansa oikeudenmukaisesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, ja sen päätökset on mahdollista saada riidaton tai muilla oikeusviranomaisilla käsiteltäväksi.

Käytännön näkökulma: Kansalaisten ja yritysten oikeusturva turvataan muutoksenhaulla, valituskanavilla sekä viranomaisten toimien läpinäkyvyydellä. Hallintamenetelmien piirissä korostuvat sekä tehokkuus että oikeudenmukaisuus, sekä tarve sopeuttaa säädökset käytännön tilanteisiin, jotta toiminta on ennustettavaa, tasapuolista ja oikeudenmukaista.