redoxtekijöillä

Redoxtekijöillä tarkoitetaan kemiallisia aineita ja molekyylikokonaisuuksia, jotka osallistuvat redoxreaktioihin luovuttamalla tai vastaanottamalla elektroneja. Redoxreaktio syntyy elektronien siirtyessä oksidaation ja pelkistymisen välillä: toinen yhdiste hapettuu luovuttaen elektroneja ja toinen pelkistyy vastaanottaen niitä. Redox-tekijät jaetaan yleisesti oksidantteihin (aine, joka ottaa elektroneja ja pelkistyy itse) sekä pelkistäjiin tai reduktionisteihin (aine, joka luovuttaa elektroneja ja hapettuu).

Redox-potentiaali, Eh, kuvaa aineen taipumusta pelkistää tai hapettaa. Standardi redox-potentiali E° määrää reagoivien parien vahvuuden tietyissä olosuhteissa ja vaikuttaa siihen, suuntautuuko reaktio spontaanisesti.

Käytännössä redox-tekijöitä esiintyy monipuolisesti biologiassa, ympäristössä ja teollisuudessa. Biologiassa NAD+/NADH, FAD/FADH2 sekä ubiquinone Q ja monet cytochromit välittävät elektroneja soluhengityksen ja fotosynteesin prosesseissa. Ympäristössä redoxtilat vaikuttavat maaperän ja vesien metallien liikkuvuuteen sekä hapetus-pelkistymisreaktioihin. Teollisuudessa ne on keskeisiä elektrolyysissä, akkuteknologioissa, metallin pinnoituksessa ja pilaantuneiden ympäristöjen puhdistuksessa.

Esimerkkejä yleisistä redox-tekijöistä: oksidantteja kuten H2O2, Cl2, MnO4-, Fe3+; pelkistäjiä kuten H2, Fe2+, NADH sekä askorbaatti (C6H8O6) ja sulfite-ioni SO3^2-.