redoxtekijöistä

Redoxtekijät, suomeksi hapetus-pelkistystekijät, ovat aineita, jotka osallistuvat kemiallisiin reaktioihin ja muuttavat toisten aineiden hapetusasteita. Hapetus on prosessi, jossa aine luovuttaa elektroneja ja sen hapetusaste nousee. Pelkistys puolestaan on prosessi, jossa aine vastaanottaa elektroneja ja sen hapetusaste laskee. Redoxreaktioissa hapettuminen ja pelkistyminen tapahtuvat aina samanaikaisesti.

Hapetin on aine, joka hapettuu toista ainetta, eli se itse pelkistyy vastaanottamalla elektroneja. Hapettimilla on taipumus vastaanottaa elektroneja. Esimerkiksi happi (O2) on yleinen hapetin. Pelkistin on puolestaan aine, joka pelkistyy toista ainetta, eli se itse hapettuu luovuttamalla elektroneja. Pelkistimillä on taipumus luovuttaa elektroneja. Esimerkiksi metallit, kuten natrium (Na), ovat usein hyviä pelkistimiä.

Redoxreaktiot ovat tärkeitä monissa luonnonilmiöissä ja teollisissa prosesseissa. Esimerkiksi auringonvalon avulla tapahtuva yhteyttäminen kasveissa on monimutkainen redoxprosessi, jossa vesi hapettuu ja hiilidioksidi pelkistyy sokeriksi. Myös metallien valmistuksessa, akkujen toiminnassa ja monissa orgaanisissa synteeseissä redoxreaktiot ovat keskeisessä roolissa. Hapetusasteiden seuraaminen on ratkaisevan tärkeää kemiallisten reaktioiden ymmärtämiseksi ja ennustamiseksi.