ravinnonhankinta

Ravinnonhankinta tarkoittaa sitä prosessia, jolla eliöt hankkivat tarvitsemansa energian ja ravinteet ympäristöstään metabolian, kasvun ja lisääntymisen turvaamiseksi. Termi esiintyy erityisesti ekologiassa ja fysiologiassa ja kattaa sekä energian että laadukkaiden ravintoaineiden saannin. Yleisesti ravinnonhankinta viittaa heterotrofien, kuten eläinten, ruokavarojen etsimiseen, napattamiseen ja syömiseen. Autotrofeilla, kuten kasveilla, kyse on energiantuotannosta fotosynteesin kautta; ravinnonhankinnan käsite voidaan kuitenkin laajentaa kattamaan myös energian saamisen ympäristöstä.

Hankintaprosessissa voidaan erottaa useita vaiheita: etsiminen ja havainnointi, saaliin havaitseminen, sen hankinta, käsittely sekä hyödyntäminen eli assimilaation. Etsintään vaikuttavat ympäristötekijät, saalislajisto, saatavilla olevan energian määrä sekä kilpaileva riski. Energiankulutus, ruoan laatu ja ravintoaineiden tarve määrittävät, mitkä ruokavalinnat ovat optimaalimpia. Foraging-teoriaan painottuva tutkimus kuvaa, miten eliöt valitsevat vaihtoehtoja niin, että energian saanti on mahdollisimman suuri hyöty suhteessa kustannuksiin.

Ravinnonhankinta on keskeinen tekijä yksilön fitnessissä sekä populaatioiden dynamiikassa ja ekosysteemien rakenteessa. Sen tutkimus yhdistää käyttäytymisen, fysiologian ja ekologian, ja sitä voidaan lähestyä sekä kenttä- että laboratoriotutkimuksin erilaisten menetelmien, kuten ruokavalion analyysin ja isotooppianalyysin, avulla.