ravinnepuute

Ravinnepuute on tila, jossa kasvi tai viljelymaa ei saa riittävästi välttämättömiä ravinteita kasvun ja tuoton ylläpitämiseksi. Ravinteet jaetaan makro- ja mikroravinteisiin; makroina tarvitaan suurempia määriä, mikroina pienempiä. Tavallisimmat ravinteet ovat typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K), sekä kalsiumia (Ca), magnesiumia (Mg) ja rikkiä (S). Mikroravinteita ovat rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), boori (B), kupari (Cu) sekä molybdeeni (Mo). Puute ilmenee kasvilajista riippuen.

Yleisimmät oireet: lehtien kellastuminen, klorosi, heikentynyt kasvu sekä lehtien reunojen ja kärkien kuivuminen. Esimerkiksi typen puute näkyy vanhojen lehtien kellastumisena, fosforin puute hidastuneena kasvuna ja kuvanomaisena vihreänä laikukkuutena, kaliumin puute reunoilta kellastumisena ja kuivuvaan koostumukseen, magnesiumin ja raudan puute sisä- tai uusissa lehdissä klorootina.

Diagnoosi: maaperä- ja kasvinosanalyysit sekä kliiniset oireet. Oireet voivat muistuttaa tauteja, joten laboratoriotutkimus on suositeltavaa.

Käsittely ja ennaltaehkäisy: oikea ravinteiden annostus ja tasapainoinen lannoitus, pH:n säätö yleensä noin 6–7 välille, orgaanisen aineksen lisääminen, viljelykierron parantaminen sekä liikakastelun ja ravinteiden huuhtoutumisen estäminen. Mikroravinteiden lisäys voi olla tarpeen joissakin tapauksissa. Säännöllinen maaperän seuranta vähentää puutteen riskiä.