ravinnehuuhtoutumaan

Ravinnehuuhtoutuma on ravinteiden, kuten typen ja fosforin, kulkeutumista maaperästä tai lannoitetuilta alueilta vesistöihin. Tämä voi tapahtua useilla eri tavoilla, joista yleisimpiä ovat pintavalunta, pohjaveden mukana kulkeutuminen ja eroosio. Pintavalunnassa sade- tai sulamisvesi kerää ravinteita maaperän pinnalta ja kuljettaa ne puroihin, jokiin ja järviin. Pohjaveden mukana kulkeutuessa ravinteet imeytyvät maaperään ja kulkeutuvat hitaammin pohjaveden virtauksen mukana vesistöihin. Eroosion seurauksena maaperä ja sen mukana ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin.

Ravinnehuuhtoutuman pääasiallisia lähteitä ovat maanviljely, erityisesti lannoitteiden käyttö ja karjankasvatus, sekä taajama-alueiden jätevedet ja hulevedet. Metsätaloudella ja teollisuudella voi myös olla osuutensa ravinnehuuhtoutumaan.

Liiallinen ravinnekuormitus vesistöissä aiheuttaa rehevöitymistä. Rehevöityminen ilmenee levien ja sinilevien voimakkaana kasvuna, joka voi johtaa happikatoon ja kalakuolemiin. Vesistöjen käyttökelpoisuus virkistyskäyttöön ja vedenlaatu heikkenee.

Ravinnehuuhtoutumaa voidaan vähentää useilla toimenpiteillä. Maanviljelyssä tehokkaampi lannoitteiden käyttö, maaperän suojelu ja suojavyöhykkeiden perustaminen vesistöjen reunoille auttavat vähentämään huuhtoutumista. Jätevedenpuhdistuksen tehostaminen ja hulevesien hallinta taajamissa ovat myös tärkeitä. Metsätaloudessa ojien kunnostus ja hakkuiden vaikutusten minimointi ovat keinoja vähentää ravinnehuuhtoutumaa.

---