rappeutumissairaudet

Rappeutumissairaudet ovat sairauksia, joissa elimistön kudosten rakenne tai toiminta rappeutuu asteittain ja pitkäkestoisesti. Usein eteneminen on progressiivista, ja tauti voi vaikuttaa useisiin elimistöön tai järjestelmiin. Rappeutumissairaudet jaetaan usein kohteen mukaan: neurodegeneratiiviset sairaudet, degeneratiiviset niveletilanteet ja muut elimistön rappeutumista aiheuttavat sairaudet. Neurodegeneratiiviset sairaudet kohdentuvat pääasiassa keskushermostoon; kuuluisimpia ovat Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, Huntingtonin tauti ja amyotrofinen lateraalinen skleroosi (ALS). Degeneratiiviset niveletilanteet kuten osteoartroosi johtavat nivelten rappeutumiseen.

Syyt ovat usein moninaisia. Ikääntyminen on merkittävä riskitekijä, mutta geneettiset tekijät, ympäristötekijät sekä elämäntavat vaikuttavat myös. Oireet riippuvat siitä, mikä elin tai järjestelmä on rappeutunut. Neurodegeneratiivisissa sairauksissa yleisiä oireita ovat kognitiivinen heikkeneminen, muistiongelmat ja/tai motoriset oireet kuten vapina, jäykkyys ja rytmittelytyyppiset liikkeet. Nivelrappeutumiseen liittyy kipu, jäykkyys ja liikelaajuuden rajoittuminen.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä kuvantamistutkimuksiin (esim. MRI), laboratoriokokeisiin ja joissakin tapauksissa biomerkkiaineisiin tai geneettisiin testeihin, erityisesti perinnöllisissä muunnelmissa.

Hoito on useimmiten oire- ja sairauden etenemisen hidastamiseen tähtäävää, koska useimpiin rappeutumissairauksiin ei ole parantavaa hoitoa. Tukihoidot kuten lääkkeet yksittäisiin oireisiin (esim. Alzheimerin taudin cholinesteraasin estäjät, memantiini; Parkinsonin tauti levodopa ja dopaminergiset aineet; ALS-lääkkeet) sekä fysioterapia, ravitsemus ja soveltuva sosiaalinen tuki voivat parantaa elämänlaatua. Tutkimus etenee aktiivisesti keinojen löytämiseksi taudin purkamiseksi tai pysäyttämiseksi.