Degeneratiiviset

Degeneratiiviset ovat sairauksia, joiden keskeinen ominaispiirre on kudosten asteittainen rappeutuminen ja menettäminen ajan myötä. Termi viittaa rappeutumiseen (degeneratio) ja kuvaa tiloja, joissa koostumus ja toiminnallisuus heikkenevät useissa kudoksissa. Degeneratiiviset sairaudet ovat usein kroonisia ja progressiivisia, ja niitä esiintyy sekä ikääntyneillä että joissakin tapauksissa nuoremmilla ihmisillä.

Etiologia ja patologia: Useimmiten kyse on monitekijäisestä ilmiöstä, jossa ikä, geneettinen alttius sekä ympäristötekijät vaikuttavat. Rappeutuminen voi kohdistua niveln rustoon ja luuhun sekä muuttaa nivelten rakennetta, liike- ja toimintakykyä. Myös hermokudoksen degeneraatio on keskeinen tekijä neurodegeneratiivisissa sairauksissa, joissa hermosolujen surkastuminen johtaa kognitiivisten tai motoristen toimintojen heikkenemiseen.

Esimerkkejä: Osteoarthritis eli nivelrikko on nivelruston rappeutumista, Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti ovat yleisimpiä neurodegeneratiivisia sairauksia, ja ALS sekä Huntingtonin tauti kuvaavat motoristen hermosolujen rappeutumista.

Diagnostikka ja hoito: Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, kuvantamiseen (röntgen, MRI, CT) sekä laboratorio- tai biomarkkereiden tutkimuksiin. Hoito painottuu oireiden lievitykseen, toimintakyvyn tukemiseen sekä elämäntapamuutoksiin. Yleisiä toimenpiteitä ovat liikunta- ja fysioterapia, kivunlievitys sekä apuvälineet. Joissain sairauksissa voidaan käyttää lääkkeitä, jotka hidastavat etenemistä tai vaikuttavat taudin oireisiin. Kirurgia voi olla tarpeen nivelrikon tai muiden rakenteellisten vaurioiden tapauksessa. Tuki- ja palliatiivinen hoito ovat olennaisessa osassa vaikeasti etenevien degeneratiivisten sairauksien hoidossa.

Tutkimus ja näkymät: Kansainvälinen tutkimus tähtää taudin mekanismien ymmärtämiseen ja kehittämään hoitoja, jotka hidastavat etenemistä sekä ennaltaehkäisykeinoja.