Rappeutuminen

Rappeutuminen on prosessi, jossa aineen rakenne ja ominaisuudet heikkenevät ja lopulta hajoavat. Sanaa käytetään sekä biologisesta hajoamisesta että kemiallisesta tai fysikaalisesta rappeutumisesta eloperäisessä materiaalissa sekä rakennus- ja kulutustuotteissa. Rappeutumista esiintyy sekä luonnossa että ihmisen käytössä olevissa materiaaleissa.

Biologinen rappeutuminen syntyy mikrobien, kuten bakteerien, sienien ja homeiden, toiminnasta sekä entsyymien hajottavasta vaikutuksesta. Mikrobikasvuun vaikuttavat korkea kosteus, sopiva lämpötila ja ravinnonlähteen saatavuus. Prosessi ilmenee usein muutoksina maussa, hajussa, värissä ja rakenteessa, ja se voi heikentää ravintoarvoa.

Kemiallinen rappeutuminen johtuu hapen, valon sekä kosteuden vaikutuksesta ja edustaa hapettumis-, hydrolyysi- sekä muita kemiallisia reaktioita. Tämän seurauksena aineen koostumus, väri ja maku voivat muuttua, ja syntyä voi haitallisia tai epämiellyttäviä yhdisteitä.

Fysikaalinen rappeutuminen määräytyy mekaanisen rasituksen, lämpötilavaihtelujen, kuivumis- tai kosteustilan sekä muiden fysikaalisten voimien vaikutuksesta, jotka rikkovat rakenteita ja heikentävät toimivuutta.

Esimerkkejä rappeutumisesta ovat elintarvikkeiden pilaantuminen ja hajoaminen, puun ja tekstiilien home, sekä rakennusmateriaalien kosteus- ja mikrobivauriot. Metallien rappeutuminen voidaan pitää erillisenä ilmiönä, jota kutsutaan korroosioksi.

Ehkäisy perustuu kosteuden, lämmön ja ilmanvaihdon hallintaan sekä asianmukaiseen varastointiin, säilöntään ja käsittelyyn.