raportointisääntöihin

Raportointisääntöihin viitataan yleisesti säädöksiin, standardeihin ja käytäntöihin, jotka ohjaavat sitä, miten organisaatiot keräävät, tallentavat, analysoivat ja julkistavat tietoja sidosryhmille. Niiden tavoitteena on lisätä tietoisuuden vertailukelpoisuutta, luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä sekä tukea päätöksentekoa ja vallinnointia.

Lainsäädäntö ja standardit. Suomessa kaupallinen raportointi määräytyy kirjanpitolain sekä tilinpäätöksiä koskevien säännösten mukaan. Kansainvälisesti liiketoimintaa harjoittavat yritykset voivat laatia tilinpäätöksensä IFRS-standardeja noudattaen, kun taas pienemmät toimijat seuraavat kotimaisia tilinpäätöspainotteisia käytäntöjä. Lisäksi tilinpäätösten laatimista ja taloudellista raportointia ohjaavat yleiset tilinpäätös- ja kirjanpitokäytännöt sekä tilintarkastusvaatimukset.

ESG- ja vastuullisuusraportointi. EU:n CSRD-direktiivi laajentaa vastuullisuusraportointia suurille yrityksille, koskien ympäristöä, sosiaalisia tekijöitä ja hallintotapaa. Organisaatiot voivat hyödyntää kansainvälisiä viitekehyksiä, kuten GRI-standardeja tai TCFD-suosituksia, suunnitellakseen ja esittääkseen kestävän kehityksen tiedot johdonmukaisesti.

Prosessi ja laadunvarmistus. Raportointi koostuu tiedon keruusta, tiedon yhdistämisestä konsernitasolle, sisäisestä valvonnasta ja lopulta raportin laatimisesta sekä julkistamisesta. Ulkopuolinen tilintarkastus sekä riippumattomat arvioinnit lisäävät luotettavuutta ja virheiden korjaamisen mahdollisuutta.

Seuraamukset ja kehitys. Puutteelliset tai virheelliset raportit voivat johtaa restatement-velvoitteisiin, oikeudellisiin seuraamuksiin tai mainehaittoihin. Samalla teknologian kehitys ja digitaalinen raportointi vauhdittavat jatkuvaa parantamista sekä standardoitujen käytäntöjen laajentamista.