rannikkoalueisiin

Rannikkoalueisiin viitataan maantieteellisiin vyöhykkeisiin, jotka sijaitsevat meren vaikutuspiirissä ja joiden maisema sekä ekosysteemit syntyvät vuorovaikutuksesta veden kanssa. Näihin kuuluvat rannat, dyynialueet, kalliorannat sekä laajat lahtien, salmien ja saaristojen alueet. Rannikkoalueet ovat sekä maantieteellisesti että ekologisesti monimuotoisia ja niiden rajat voivat olla joustavia sekä manttamaisemiltaan että vesistöjen mukaan.

Rannikkoalueet muodostavat monipuolisia elinympäristöjä. Rantalehdot, ruovikot, dyynit, rantakalliot sekä vesiekösysteemit merenlahtineen tukevat monimuotoista kasvillisuutta ja eläimistöä. Näissä ympäristöissä pesivät ja oleskelevat linnut sekä monet kasvi- ja selkärankalajit. Alueiden luonnontila ja palvelut ovat usein herkkiä, jolloin hydrologian, suojelun ja ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat olla merkittäviä.

Rannikkoalueet ovat tärkeitä ihmisille ja taloudelle. Alueilla on asutusta, kalastusta, merenkulkua sekä logistiikkaa ja teollisuutta, ja ne tarjoavat myös vapaa-ajan sekä matkailun mahdollisuuksia. Satamat, infrastruktuurit ja reitit sekä naapurikuntien yhteiset palvelut muodostavat alueen taloudellisen ja sosiaalisen jakson.

Haasteet ja hallinta. Ilmastonmuutos tuo mukanaan merenpinnan kohoamisen, tulvat ja myrskyt sekä eroosion riskin, mikä vaikuttaa sekä luonnonympäristöihin että rakennettuun ympäristöön. Lisäksi saasteet, rehevöityminen ja vieraslajit voivat muuttaa rannikkoekosysteemejä. Rannikkoalueiden suunnittelussa korostuvat maankäytön sopeuttaminen, luonnon- ja maisema-arvon säilyttäminen sekä suojelu- ja ennallistamistoimet. Käytännössä tämä tapahtuu integrated coastal managementin kautta, yhdistäen luonnonsuojelun, sidosryhmien osallistamisen ja riskien hallinnan.