rakenneteknisessä

Rakenneteknisessä on suomalainen termi, jota käytetään viittaamaan rakennustekniikan tieteen- ja käytännönalaan. Sitä käytetään usein ilmauksissa, jotka tarkoittavat rakennusteknisen näkökulman kehystä, kuten “rakenneteknisen suunnittelun” tai “rakenneteknisessä mielessä”. Perusala on rakennustekniikka (construction technology), joka kattaa rakennuksien ja muun rakennettuun ympäristöön liittyvän suunnittelun, toteutuksen ja huollon sekä sitä, miten materiaalit, rakenteet, energian käyttö ja ympäristötekijät vuorovaikuttavat.

Keskeisiä osa-alueita ovat materiaalitiede (betoni, teräs, puu) sekä rakenteiden suunnittelu ja turvallisuus, rakennusfysiikka (lämpötehokkuus, kosteustekniikka, akustiikka, ilmanvaihto), rakennusmenetelmät ja -johtaminen (menetelmät, prefabrikaatio, työmaaoperaatiot), energiatehokkuus ja kestävyys sekä elinkaariajattelu (kierrätys, ylläpito, muutoskestävyys). Digitalisaatio näyttelee kasvavaa roolia, muun muassa rakennusinformaatiomallinnus (BIM), automatisoitu valmistus ja älykkäät rakennusjärjestelmät.

Koulutus ja ammatit: Suomessa rakennetekniikkaan johtaa koulutus, joka tuottaa insinöörin (rakennetekniikka) tai diplomi-insinöörin tutkinnon, ja ammattilaiset työskentelevät suunnittelijoina, projektipäälliköinä, rakennesuunnittelijoina tai rakennusfysikkoina. Termi “rakenneteknisessä” esiintyy teknisessä kirjoittamisessa, spesifikaatioissa ja ammattieellisessä keskustelussa rajaten keskustelun rakennusteknisen näkökulman piiriin.

Lisäksi: rakennustekniikka, rakennusfysiikka, rakennusmateriaalit, BIM, kestävä rakentaminen, eurokoodit.