radiomittausta

Radiomittausta on radiotaajuisiin ilmiöihin liittyvä mittaustoiminta, jossa käytetään mittauslaitteita radiotaajuuksien ja sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksien määritykseen. Siihen kuuluu sekä käytännön telekommunikaation mittaukset että tieteellinen radiometria. Radiomittausta hyödynnetään verkkojen suunnittelussa ja laadunvarmistuksessa, spektrin hallinnassa sekä säädösten ja rajojen valvonnassa.

Keskeisiä mittausparametreja ovat taajuus, signaalin voimakkuus (kenttävoimakkuus tai tehotiheys), spektrin koostumus sekä signaalin modulointi- ja häiriöominaisuudet. Lisäksi mitataan antennin vaste ja impedanssi sekä melu- ja kohinasuhteet. Mittaustulosten avulla arvioidaan järjestelmän suorituskyky, yhteensopivuus ja vaaditut toimenpiteet säädösten noudattamiseksi.

Mittauslaitteistoon kuuluvat muun muassa spektrianalysaattorit, kenttävoimakkuusmittarit, RF-verkkoanalysaattorit sekä signaaligeneraattorit ja antennivarusteet. Kalibrointi ja viitelaitteiden käyttö ovat olennaisia, ja mittausmenetelmät määräytyvät kansainvälisillä standardeilla kuten ITU-, IEC- ja IEEE-ohjeistuksilla.

Sovellukset kattavat telekommunikaation suunnittelun ja optimoinnin, spektrivalvonnan, radiolaitteiden häiriötutkimuksen ja EMC-säädökset sekä tieteelliset tutkimukset kuten radiotutkimus ja radioastronomia.

Historia: Radiomittausta on kehittynyt 1900-luvun alkupuolelta lähtien, ja nykyisin käytössä ovat automatisoidut mittausjärjestelmät ja kehittyneet analyysityökalut, jotka mahdollistavat laajan spektrin monipuoliset mittaukset.