raamatuntutkimus

Raamatuntutkimus on tieteellinen ala, joka tutkii Raamatun tekstien alkuperää, käytettyjä lähteitä sekä niiden historiallista ja kulttuurista kontekstia. Se kattaa sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin sekä niihin liittyvät apokryfiset ja pseudepigrafiset tekstit. Tutkimus lähestyy tekstejä sekä kieli- ja kirjallisuuskontekstien että yhteisöjen käytäntöjen kautta, ja se huomioi tekstien muotoutumisen historiaa.

Keskeisiä menetelmiä ovat historiallisen kritiikin, tekstikritiikin, muotokritiikin sekä redaktioanalyysin sekä kirjallisuus- ja hermeneuttiset lähestymistavat. Tutkijat tarkastelevat kieliä kuten hepreaa, kreikkaa ja aramea, lähteiden perimätietoa sekä teksteihin liittyvää sisäistä ja ulkoista kontekstia, kuten yhteiskunnallisia ja uskonnollisia toimintamuotoja. Myös arkeologian ja muinaishistoriallisten lähteiden huomioiminen on yleistä.

Raamatuntutkimus on osa uskonnontutkimusta ja teologiaa, mutta se erottuu usein painottamalla tekstien syntyä, muotoutumista ja alkuperäistä vastaanottoa historisessa kontekstissa. Se on monitieteinen ala, jossa vaikuttavat arkeologia, historia, kielitiede, sosiologia sekä kirjallisuudentutkimus. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä Raamatun tekstien moninaisuudesta sekä siitä, miten juutalaiset ja varhaiskristilliset yhteisöt ovat tulkinnoissaan rakentaneet merkityksiä likedse täytetyn kontekstin kautta.